Kyssäkaalin mukulamainen ulkomuoto sekä mehevä maku muistuttavat lanttua tai naurista, mutta nimensä mukaan se kuuluu kaaleihin. Monipuolinen kyssäkaali on kasvis, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Lue myös: Herkuttele syksyisillä kaaliruoilla

Kyssäkaalit voivat olla monen muotoisia ja värisiä: pitkulaisia, pyöreitä tai litteitä, väriltään vaaleita, vihertäviä tai sinipunaisia. Malto on kuitenkin aina vaalea eikä kuoren väri vaikuta myöskään makuun. Kyssäkaalista syödään aina mukulaosa, ei varsia tai lehtiä.

Kyssäkaalin maku on herkullinen sekoitus naurista, lanttua ja pientä retiisin puraisua. Valitse kaupasta mieluiten keskikokoisia, noin greipin kokoisia mukuloita. Ne ovat yleensä mehevimpiä ja maistuvat herkullisimmilta, suuremmat yksilöt saattavat olla puisevia.

Kyssäkaaleja on monen muotoisia ja värisiä, mutta malto on aina vaalea. Kuva: Ari Heinonen

Raakana salaatteihin, kypsänä keittoihin tai patoihin

Kyssäkaalia voidaan käyttää kuten lanttua tai naurista ja sen voi syödä joko sellaisenaan tai kypsennettynä. 

Raikkaimmillaan mehevä mukula on kypsentämättömänä. Helppo tapa tutustua kyssäkaaliin on tehdä siitä simppeli raastesalaatti tai leikata se tikuiksi dippilautaselle tai ohuiksi lastuiksi vaikkapa juustotarjottimelle. Kyssäkaali sopii hyvin coleslaw-tyyppisiin kaalisalaatteihin ja se ihastuttaa myös muissa salaateissa ohuiksi lastuiksi tai nauhoiksi vuoltuna. Omena, päärynä ja porkkana ovat kyssäkaalin herkullisia makupareja. 

Mehevä kyssäkaali sopii sellaisenaan salaatteihin ja raasteisiin. Kuva: iStock

Lämmetessään kyssäkaalin maku voimistuu. Kypsennettynä kyssäkaalia voi käyttää samaan tapaan kuin perunaa, naurista tai lanttua: keittoihin, patoihin, muhennoksiin ja gratiineihin. 

Herkullisen lisukkeen esimerkiksi lihapullien tai sienimuhennoksen kylkeen saat, kun leikkaat kyssäkaalin paksuhkoiksi tikuiksi ja keität napakan kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Tarjoa keitetyt kyssäkaalitikut sellaisenaan tai paista ne ennen tarjoilua öljyssä tai voissa ja mausta hienonnetulla persiljalla.

Ohje: Keitetty kyssäkaali

Keittiömestari Eero Mäkelän kyssäkaaligratiini maustetaan muskottipähkinällä ja viimeistellään emmentaljuustoraasteella. Hienostunut gratiini sopii täydellisesti esimerkiksi hirven- tai lampaanlihan kanssa tarjottavaksi.

Kyssäkaaligratiini on erinomainen lisuke syksyisille liha- ja riistaruoille. Kuva: Norman Ojanen

Ohje: Eero Mäkelän kyssäkaaligratiini

Voit myös kokeilla kyssäkaalia piirakoiden täytteenä tai pilkkoa sitä muiden juuresten joukkoon uuninpellille ja paahtaa uunissa. Kypsennysajan kanssa kannattaa olla tarkka, sillä kypsyessään kaali pehmenee ja soseutuu helposti. Siksi se sopii hyvin myös sosekeittoihin sekä pyreisiin voilla ja kuohukermalla viimeisteltynä.

Samettinen kyssäkaalipyree valmistuu voita ja kermaa säästelemättä. Kuva: Jorma Marstio

Ohje: Kyssäkaalipyree

Sadonkorjuukeitto on todellista kasvisten ilottelua. Siinä kyssäkaali saa seurakseen muun maussa kukka- ja parsakaalia sekä juuripersiljaa ja -selleriä. Täyteläinen maku syntyy sulatejuuston sekä ruokakerman yhdistelmästä, viime silaus hernesoseesta.

Kyssäkaali tuo mahtavan makulisän kasvissosekeittoihin. Kuva: Seppo Saarentola

Ohje: Sadonkorjuukeitto kasviksista

Herkulliset kasvispihvit teet kyssäkaali- ja porkkanaraasteesta. Mehevän maun salaisuus on reilu nokare smetanaa sekä pähkinäjauhe, jonka voit valita maun ja mieliteon mukaan. Pähkinäiset kyssäkaalipihvit paistuvat pannulla suit sait ja maistuvat lämpiminä keitettyjen perunoiden sekä puolukkasurvoksen kera. 

Kasvispihveissä kaali saa seurakseen porkkanaa. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Pähkinäiset kyssäkaalipihvit

Pastapakkauksessa on paljon tietoa, kun sitä tarkastelee lähemmin. Pakkauksessa lukee aina pastamuodon nimi. Se voi olla spagetti, linguine, bucatini tai esimerkiksi penne rigatoni.

Lisäksi pakkauksen etusivulla on kerrottu tietoa valmistajasta, mistä vuodesta tehdas on toiminut sekä tietenkin aina keittoaika. Joskus keittoaika ja al dente –aika kerrotaan erikseen. Mutta nyt ei ole kysymys näistä numeroista.

Lue myös: Keitä pasta kuin italialaiset – kiinnitä huomiota näihin 3 kohtaan

Rummo –pastapakkauksen linguine on numeroitu numerolla 13 ja spagetti numerolla 3. De Cecco numeroi spagetin numerolla 12. Kierros marketin pastahyllyssä kertoi, että Barillan spagettipakkauksessa on numero 5.

Pastapakkausten mysteerinumerot kertovat valmistajalle millainen pasta on kyseessä, jolloin valmistan on helpompi suositella juuri oikeaa kastiketta tietylle pastalle.  Kuva: Mirva Kakko

Miksi Rummon spagettipakkauksessa lukee numero 3, De Ceccolla spagetti on numero 12 ja Barillalla numero 5? Kysyimme asiaa Rummo-pastan tiedotuksesta.

”Kun Suomessa on monta eri sanaa lumelle, on pastan kotimaassa Italiassa monta eri sanaa pastalle ja jopa eri pastatyypeille. Esimerkiksi spagettia saattaa olla jopa kymmeniä eri paksuisia tai mittaisia. Nimeämisessä on eroja riippuen siitä missä päin Italiaa ollaan. Tämän takia on erilaisille pastoille annettu omat numeronsa”, Rummon tiedotuksesta Italiasta kerrotaan.

Pastan täydellisen onnistumisen takaa se, että käytetään juuri kyseiseen kastikkeeseen sopivaa pastatyyppiä. Italialaiset ovat todella tarkkoja mikä kastike sopii millekin pastalle.

Myös pastalajin sisällä on tarkkaa mikä kastike sopii juuri täydellisesti tietynlaiselle pastalle. Esimerkiksi spagetti numero 3 tai spagetti numero 12 saattavat vaatia erilaisen kastikkeen italialaisten pastatietäjien mielestä.

Lue myös: Tiedätkö, mikä pasta sopii minkä kastikkeen kanssa? Näin yhdistät pastan ja kastikkeen kuin italialainen

Spagetti ei ole vain spagettia eikä linguine ole vain linguinea.

”Kun tehdas on numeroinut pastansa, voidaan tehtaan tekemässä reseptiikassa viitata juuri tiettyyn pastaan selkeällä numerolla, jolloin ei tarvitse miettiä mikä esimerkiksi useista penne-vaihtoehdoista on tähän reseptiin juuri se täydellisin vaihtoehto. Numerot selkeyttävät tehtaalle sitä, mistä pastasta puhutaan silloin, kun nimet eivät kerro tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa. ”

Rummon tiedotuksesta selvisi myös se, että numerot eivät ole riippumattomia valmistajasta.

”Aiemmin ne olivat. Enää eivät.  Nykyisellään numeroinnit ovat valmistajakohtaisia, koska myös pastalaadut vaihtelevat valmistajittain.”

Eli käytännössä kuluttajalle numero ei varsinaisesti kerro mitään, varsinkaan silloin, jos kuluttaja ostaa aina eri valmistajan pastaa. Käytännössä jos ostat Barillan spaghettia numero 5, ja seuravaalla kerralla Rummon spaghettia numero 3, et saa samanlaista tuotetta.

Jauhelihat eroavat toisistaan eläimen lihan sekä rasvapitoisuuden perusteella. Naudan jauheliha on väriltään punaisinta ja maultaan voimakkainta. Mitä enemmän jauhelihan joukossa on possua, sitä vaaleammaksi sen väri ja miedommaksi maku muuttuvat. Pelkkä porsaan lihasta valmistettu jauheliha on maultaan mietoa, väriltään vaaleaa ja melko vähärasvaista. Myös broilerin ja kalkkunan jauhelihat ovat vaaleita ja miedon makuisia.  

Lue myös: 10 x paras jauheliharuoka – koko perheen suosikit

Porsaan jauhelihaa pidetään usein rasvaisempana kuin nautaa, vaikka asia on itse asiassa päinvastoin. Porsaan jauhelihan rasvapitoisuus on usein 6-12 %, kun se naudan lihan kohdalla voi olla jopa 20 %. Tämä johtuu siitä, että naudassa rasva muodostuu enemmän lihan sisään ja possussa puolestaan lihan pintaan. Jauhelihan rasvaisuuteen vaikuttaakin enemmän käytetty ruhonosa kuin itse eläin. 

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että enemmän rasvaa sitä enemmän myös makua, mehevyyttä ja pehmeyttä.

Paras mureke valmistuu, kun valitset riittävän rasvaisen jauhelihan. Joukkoon raastettu parmesaanijuusto tekee jauhelihamurekkeesta luksusta. Kuva: Pekka Holmström

Sika-nauta vai nauta-sika?

Sika-nauta ja nauta-sika -jauhelihat sisältävät nimensä mukaan sekä porsaan että naudan jauhelihaa. Nimi kertoo kumpaa eläintä on suhteessa enemmän ja pakkauksessa voi tarkistaa lihojen tarkan osuuden prosentteina. 

Molempien jauhelihojen rasvapitoisuus vaihtelee. Nauta-sika -jauhelihassa se on kuitenkin useimmiten noin 20 %, sika-naudan rasvapitoisuus voi vaihdella 9-23 %:n välillä.

Oikean jauhelihan valinnasta on turha ottaa liikaa paineita, sillä jauhelihaa ei voi valita täysin väärin ja siten pilata ruokaa. Vaikka eri ruokiin sopivat parhaiten tietyt jauhelihat, tärkeimmät valintakriteerit ovat kuitenkin makumieltymykset ja tottumukset.

Lue myös: Tähteeksi jäänyt jauhelihakastike herkuksi: 8 vinkkiä

Oikean jauhelihan valinnassa tärkeimmät kriteerit ovat omat makumieltymykset ja tottumukset. Esimerkiksi uuni- ja laatikkoruokiin runsasrasvaiset jauhelihat sopivat kuitenkin parhaiten. Kuva: Pekka Holmström

Keitot ja kastikkeet

Vähärasvainen jauheliha sopii parhaiten keittoihin, sillä jauhelihan rasva nousee aina keiton pinnalle. Runsaasti rasvaa sisältävä jauheliha ei siksi tee keitosta kovin miellyttävää syötävää. Samasta syystä myös kastikkeisiin kannattaa valita vähärasvaista jauhelihaa. 

Lue myös: Jauhelihakeitto x 3: Näillä vinkeillä saat tutusta keitosta kaksin verroin parempaa!

Vähärasvainen jauheliha on keittoon paras valinta. Keitä kerralla koko kattilallinen, sillä jauhelihakeitto on herkullista myös uudelleen lämmitettynä. Kuva: Pekka Holmström

Ohjeet:

Jauhelihakeitto 

Jauhelihakastike

Makaronilaatikko sekä muut laatikko- ja uuniruoat

Rasvainen jauheliha sopii hyvin erilaisiin laatikko- ja uuniruokiin, joille se antaa mukavasti mehevyyttä. Vaikka laatikoita paistaa pitkäänkin, rasva pitää ruoan mehevänä eikä lopputulos ole kuivaa. Valitse uuniruokiin esimerkiksi sika-nautaa tai 17 % rasvaa sisältävä naudan jauhelihaa.

Lue myös: Makaronilaatikko on parasta arkiruokaa – 4 herkullista ohjetta  

Kun paistat rasvaista jauhelihaa, älä turhaan lisää pannulle rasvaa. Lihan oma rasva riittää pitämään sen menevänä.

Kun valitset makaronilaatikkoon rasvaisen jauhelihan, on lopputulos taatusti maukas ja mehevä. Kuva: Jorma Marstio

Ohjeet:

Paras kaalilaatikko

Jauheliha-papu-perunasosevuoka

Uunipeltimakaronilaatikko

Lihapullat, pihvit ja murekkeet

Erityisesti lihapullia ja pyöryköitä tehdessä sopivan jauhelihan valinnassa tärkeimmät kriteeri ovat makumieltymykset ja tottumukset. Jos pidät pehmeistä ja mehevistä pyöryköistä, valitse rasvainen jauheliha. Jos tykkäät kuivista ja napakoista lihapullista, valitse vähärasvainen jauheliha. Usein lihapulliin suositellaan keskirasvaisia eli 15-17 % rasvaa sisältäviä jauhelihoja. Myös murekkeista tulee meheviä, kun käyttää riittävän rasvaista jauhelihaa.

Kun valitset pyöryköihin, pihveihin ja murekkeisiin naudan jauhelihan, saat niihin runsaasti makua. Myös perinteisestä sika-nauta -jauhelihasta syntyy maukkaita lihapullia. Pyörykät voi  vaihteeksi tehdä esimerkiksi  aromikkaasta lampaan jauhelihasta. Broilerista valmistettavat pihvit ja pyörykät kannattaa tarjota maukkaan ja mehevän kastikkeen kera.  

Lue myös: Uusia ideoita ja makuja lihapyöryköihin – aasialaiset, välimerelliset ja suomalaiset lihapullat

Lihapullat taipuvat moneen makuun ja mielitekoon. Kokeile vaihteeksi lampaan jauhelihaa Lähi-idän mausteilla. Kuva: Sampo Korhonen

Ohjeet:

Jauhelihapihvit 

Marokkolaiset lihapullat

Broileripyörykät pähkinäkastikkeessa

Luksuslihamureke

Tacot ja tortillan täytteet sekä salaatit

Vähärasvainen jauheliha ruskistuu hyvin, pysyy paistettaessa irtonaisena eikä siitä syödessä irtoa juurikaan rasvaa. Siksi se sopii parhaiten tacojen ja tortillojen täytteeksi, salaatteihin sekä muihin sellaisiin ruokalajeihin, joissa jauheliha paistetaan pannulla täytteeksi tai lisukkeeksi.

Valitse tällaisiin ruokiin vähärasvainen naudan paistijauheliha tai kokeile vaihteeksi vaikka broileria tai kalkkunaa. Muista ronski maustaminen!

Vähärasvainen jauheliha säilyy paistettaessa irtonaisena. Aasialaisen jauhelihapannun voi tarjota riisin kera tai sormisyötävänä salaatin lehteen käärittynä. Kuva: Anton Reenpää

Ohjeet:

Täytetty pitaleipä

Aasialainen jauhelihapannu

Pizzat ja piirakat

Pizzoihin ja piirakoihin voit valita maun mukaan joko rasvaisemman tai vähärasvaisen jauhelihan. Vähärasvainen on kuitenkin usein parempi valinta erityisesti pizzan päälle, sillä se pysyy paistettaessa irtonaisena eikä siitä tihku liiaksi rasvaa. 

Pellillisestä kaalipiirakkaa riittää syötävää isommallekin joukolle nälkäisiä. Jauheliha tekee piirakasta ruokaisan ja mehevän. Kuva: Mirva Kakko

Ohjeet: 

Vappu Pimiän herkullinen ja helppo pizzapannari

Kaalipiirakka 

Aasialaiset ruoat

Miedon makuinen porsaan jauheliha ei kaikkiin ruokiin ole se paras valinta, mutta monissa aasialaisissa ruoissa se on varsinainen ässä. Miedon ja aavistuksen makeankin makunsa puolesta porsaan jauheliha sopii hyvin vahvojen aasialaismausteiden seuraan.

Sitruunaruoho, chili, inkivääri ja valkosipulit tuovat porsaan jauhelihasta valmistettuihin aasialaisiin lihapulliin mukavaa potkua, seesaminsiemenet hauskaa purutuntumaa. Kuva: Sampo Korhonen

Ohje: Aasialaiset lihapullat 

Kotiliesi selvitti, mikä on paistopisteiden paras karjalanpiirakka. Toimituksen neljän hengen testitiimi maisteli yhteensä viisi erilaista riisipiirakkaa.

Karjalanpiirakat maisteltiin sokkona eli testaajat eivät tienneet kenen valmistajan piirakkaa maistoivat. Testaajat arvioivat karjalanpiirakan ulkonäköä ja makua sekä antoivat karjalanpiirakalle pisteitä yhdestä viiteen, joista viisi oli paras arvosana. Lopuksi piirakoille annetuista pisteistä laskettiin keskiarvo.

Katso karjalanpiirakkatestin tulokset! Piirakat on listattu vähiten pisteitä saaneesta parhaat pisteet saaneeseen.

Lue myös: Ethän vain heittänyt puuron jämiä pois? Nämä 3 perinneruokaa valmistuvat puurosta

5. Rainbow riisipiirakka n. 65 g, 0,25 e

Näin testaajat kommentoivat ulkonäköä:

”Näyttää vähän kalpealta. Aika peruskarjalanpiirakka.”

”Todella teollisen ja koneella tehdyn näköinen.”

Näin testaajat kommentoivat makua:

”Aika mitäänsanomaton, vaisu maku.”

”Täyte on tiivistä, riisitäyte takertuu kitalakeen. Kuori tuntuu sitkeältä.”

Pisteet 1 ½

Lue myös: Karjalanpiirakat todella helposti – vain 4 vaihetta ja onnistut varmasti!

4. Lidl sulhaspiirakka 37 g, 0,27 e

Näin testaajat kommentoivat ulkonäköä:

”Kuohkean näköinen täyte. Kaunis. Kellertävä piirakka, vaikuttaa voiselta.”

”Hieman valju ja väritön, vähän epämääräinen. Paistopintaa voisi olla enemmän.”

Näin testaajat kommentoivat makua:

”Riisitäyte maistuu makealta. Ihan hyvä maku, mutta kaipaa suolaa. Taikina taas on mitäänsanomaton.”

”Koostumus on hieman liisterinen. Kuori on rapsakka, mutta samalla vähän kova ja kuivahtanut.”

Pisteet 2 ½

Lue myös: Kombuchat testissä – mikä trendijuomista sai parhaat arviot?

3. Fazer rukiinen piirakka n. 70 g, 0,59 e

Näin testaajat kommentoivat ulkonäköä:

”Hyvän peruspiirakan näköinen, pinta näyttää kivan ruskistuneelta.”

”Rypyt ovat kadonneet, liian sileä. Paljon riisitäytettä, josta erottaa riisit, mikä on mukavaa.”

Näin testaajat kommentoivat makua:

”Tästä tykkään! Ruisreuna on todella herkullinen ja riisi ei tunnu ylikeitetyltä.”

”Hieman mauton, kaipaa suolaa ja liian kostea. Taikinassa voisi olla enemmän ruista.”

Pisteet 3

2. Lidl riisipiirakka n. 60 g, 0,25 e

Näin testaajat kommentoivat ulkonäköä:

”Todella kalpea. Paksun ja riisisen näköinen, pidän itse enemmän rapeasta ulkomuodosta.”

”Selkeästi vaalein kaikista piirakoista. Kaipaa väriä, ei kunnon paistopintaa.”

Näin testaajat kommentoivat makua:

”Taikinassa on ihanan vahva rukiinen maku ja ruisreuna on herkullisen rapsakka. Miellyttävä suutuntuma, täyteläinen.”

”Riisi on mauton, pullamainen mössö, joka liimaantuu hampaisiin. Aika makea.”

Pisteet 3

1. Fazer Vuoksen piirakka n. 37 g, 0,29 e

Näin testaajat kommentoivat ulkonäköä:

”Houkuttelevan näköinen! Kaunis. Tykkään pienistä piirakoista.”

”Tavallinen pikkupiirakka. Hyvät rypyt ja paistunut kunnolla.”

Näin testaajat kommentoivat makua:

”Herkullinen! Riisi maistuukin joltain. Ruisreunus voisi sen sijaan maistua voimakkaammin.”

”Riisitäytteessä hyvä maku, taikinan on maku neutraali, ruista voisi olla enemmän. Muista piirakoista eroava maku.”

Pisteet 3 ½

Lue myös: Kasvisnakki x 6: pistimme kasvismakkarat testiin – paras kasvisnakki yllätti!

Piirakat on ostettu Alepasta, K-Marketista ja Lidlistä. Kaikki piirakat ovat laktoosittomia.

Chorizo on espanjalainen, usein sianlihasta valmistettu makkara, joka saa tuhdin savuisen makunsa savupaprikasta sekä savustetusta lihasta. Kestomakkara-chorizot voi syödä sellaisenaan ja ne kuuluvat erottamattomasti espanjalaiselle alkupalalautaselle, mehevät raakachorizot taas ovat nimensä mukaan raakoja ja käyvät kypsennettyinä kaikkiin lämpimiin makkararuokiin.

Lue myös: Helppoja makkararuokia arkeen – katso helpot ohjeet!

Mausteinen chorizo sopii tapaslautaselle tai grillattavaksi sellaisenaan, mutta monipuolisena makkarana siitä on muunkinlaiseen ruoanlaittoon. Sujauta chorizoa esimerkiksi pizzojen ja piirakoiden täytteeksi sekä keittoihin ja patoihin.

Ruoanlaittoon tarkoitetut raakachorizot voi valmistaa ruoaksi kuorineen tai pusertaa kuorestaan pannulle tai keittoon siskonmakkaroiden tapaan. Paistinpannulle ei tarvitse lorottaa öljyä, sillä chorizoista valuu pannulle rasvaa riittämiin.

Makkarapata chili con carnen tapaan

Makkarapata tehdään tutun meksikolaisruoka chili con carnen tapaan. Sen maun salaisuutena on chilin lisäksi kaneli, juustokumina ja savupaprika. Anna padan hautua liedellä hissukseen ja lisää pannulla erikseen ruskistetut chorizot joukkoon vasta lopuksi.

Makkarapadan voi tehdä chorizon sijaan myös muista makkaroista, lihasuikaleista, jauhelihasta tai kokonaan ilman lihaa. Kuva: Sampo Korhonen

Ohje: Makkarapata chili con carnen tapaan

Savupaprikakeitto chorizolla

Savupaprikakeitto saa ruokaisuutta chorizomakkaroista, jotka lämmittävät kepeällä tulisuudellaan. Erityisen maukasta keittoa saat, kun teet keiton uunipaahdetuista paprikoista ja tomaateista ja lisäät mausteeksi reilun tujauksen savupaprikajauhetta. Soseuta keitto lopuksi sauvasekoittimella ja tarjoa paistettujen chorizoviipaleiden kanssa.

Tähän soppaan haluat iskeä lusikkasi! Savupaprikalla maustettu keitto ryyditetään mausteisella chorizomakkaralla. Kuva: Sampo Korhonen

Ohje: Savupaprikakeitto

Chorizolla ryyditetyt lihapullat

Maukas espanjalainen chorizo-raakamakkara antaa särmää myös lihapullille. Purista chorizomakkaroiden sisus kuoristaan pannulle paistumaan ja hienonna massaa samalla lastalla. Sekoita chorizomuru lihapullataikinan joukkoon ja paista pyöryköiksi. Chorizopyöryköiden koukuttavuus piilee niiden makeantulisessa pinnassa, jonka saat pyörittelemällä valmiit lihapullat chili-sokeriseoksessa ja ruskistamalla ne vielä kevyesti pannulla.

Pyöräytä chorizopullat lopuksi ruokosokeri-chiliseoksessa ja ruskista pannulla, niin saat herkullisen makeantulisen pinnan. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Chorizopyörykät

Chorizopiirakka

Chorizon voi viipaloida myös piirakan täytteeksi. Chorizopiirakan pohja on perinteinen piirakkapohja, jonka teet nyppimällä keskenään voin ja jauhot ja lisäämällä joukkoon tilkan vettä. Täytteessä on chorizon lisäksi rutkasti paprikaa ja päällä mehevä juustokuorrute. Jos jalapeno ei pelota, niin muutama viipale antaa chorizopiirakalle runsaasti potkua.

Chorizopiirakka saa makua espanjalaisesta makkarasta, jalopenoista, paprikasta ja juustosta. Kuva: Jorma Marstio

Ohje: Chorizopiirakka

Sujauta soppaan

Tuhdin mausteiset ja ruokaisat keitot lämmittävät ja maistuvat ilmojen viilettyä taivaallisilta. Chorizo tuo tähän espanjalaistyyppiseen peruna-makkarakeittoon mukavan mausteisen takapotkun. Keitto ryyditetään chorizon lisäksi valkoviinillä sekä chililä, joten se on aidosti lämmittävä ruoka. Jos haluat erityisen maukasta soppaa, viimeistele annos manteli-yrttihakkeluksella ja tarjoa rapeakuorisen leivän kera.

Tässä keitossa maistuu Espanja. Peruna-chorizokeitto ryyditetään chilillä ja lorauksela valkoviiniä. Kuva: Anton Reenpää

Ohje: Espanjalainen chorizo-perunakeitto

Chorizo-shakshuka 

Shakshuka on Lähi-idästä kotoisin oleva ruoka, jossa yhdistyvät muhevan mausteinen tomaattikastike ja siihen tehdyissä koloissa kypsiksi hautuvat kananmunat. Lähi-idässä shakshukaa syödään usein aamupalaksi, mutta tuhti kananmunapannu sopii aterialle kuin aterialle brunssista illalliseen. Shakshukaa voi hyvällä syyllä kutsua Lähi-idän pyttipannuksi, sillä siihen voi mainiosti tyhjentää jääkaapin tähteet.

Chorizo tekee shakshukasta erityisen hyvää. Paista kuorestaan puristetut makkaranpalat pannulle ruskistumaan, lisää tomaattimurska sekä muut aineet ja etene ohjeen mukaan. Rapeakuorinen leipä on shakshukan kaverina verraton. 

Shakshuka eli Lähi-idän aamiaispannu on ruokaisa, Lähi-idässä suosittu aamu- ja iltapala. Ruoan voi mainiosti ryydittää myös mausteisella chorizolla. Kuva: Sampo Korhonen

Ohje: Shakshuka eli Lähi-idän aamiaispannu

Mikrossa valmistettavat ruoat eivät rajoitu vain valmisaterioiden lämmitykseen. Mikrossa valmistettu ruoka on ekologista, säästää sähköä ja aikaa.

Mikroruoan kulta-aika sijoittuu 80-luvulle, jolloin mikroaaltouunit yleistyivät kotitalouksissa. Silloin mikrossa valmistettiin kokonaisia aterioita sekä kypsennettiin leivonnaisia ja kananmunia. Induktioliesien vallatessa keittiöt, mikron käyttö on vähentynyt ja rajoittunut monella vain pikapuuron valmistukseen tai voin sulattamiseen.

Mikroaaltouuneja on paljon erilaisia, joten tutustu oman mikrosi käyttöohjeisiin ja tehoihin. Se mikä toimii toisessa, ei välttämättä toimi toisessa laitteessa. Mikroruoan valmistuksessa on vain mielikuvitus rajana.

Porsaankyljykset kypsyvät mikrossa, mutta paistopinnan saat vain pannulla tai uunissa. Kuva: Kristiina Kurronen

Mikrolla valmistetulla ruoalla on myös vastustajansa. Joidenkin mielestä mikro on vain tilaavievä turhake keittiössä, ja onko sen käyttö edes terveellistä? Säteilyturvakeskuksen mukaan mikroaaltouunit ovat turvallisia normaalissa käytössä, eikä Suomessa mikroaaltouunien käyttäjille ole aiheutunut koskaan mikroaalloista johtuvia terveyshaittoja.

Jos mikroaaltouunisi on ehjä ja se seisoo keittiössä lähes tyhjänpanttina, ota se nyt tehokäyttöön ja kokkaa jännittäviä ruokia.

Olisitko uskonut, että nämäkin ruoat onnistuvat mikrossa?

• peruna
• kalafilee
• kananmuna
• kasvikset
•  liha
• pekoni
• leivonnaiset

Uppomunakin valmistuu mikrossa. Kuva: Sampo Korhonen

Peruna mikrossa

Pieni määrä perunoita kypsyy mikrossa kätevästi. Paras lopputulos tulee, kun pilkot perunat. Pilko pieneen astiaan muutama peruna ja peitä mikrokuvulla. Kypsennä täysteholla noin 4–6 minuuttia.

Uuniperunakin valmistuu mikrossa. Pistele perunaan reikiä haarukalla ja kääri peruna talouspaperiin. Aseta peruna lautaselle mikroon ja laita kupu päälle. Kypsennä täysteholla noin 10 minuuttia. Kypsymisaika riippuu perunan koosta. Maku on erilainen kuin uunissa paahdetussa perunassa, mutta mikrokypsennys on nopeampaa.

Omatekoiset sipsit valmistuvat viidessä minuutissa mikrossa. Viipaloi peruna kuorineen ohuen ohueksi esimerkiksi mandoliinilla tai juustohöylällä. Aseta perunaviipaleet lautaselle vierekkäin. Suihkauta suihkupullosta öljyä päälle. Paista kuvun alla täysteholla 5 minuuttia.

Kalafilee mikrossa

Aseta kalafilee lautaselle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja sitruunasta puristettua mehua. Ripsauta päälle vähän suolaa. Kypsennä kuvun alla noin 2–3 minuuttia täysteholla. Paksu lohifilee kypsyy hitaammin kuin ohut ahvenfilee.

Kananmuna mikrossa

Kokeile uppomunia mikrossa. Mittaa kulhoon noin 3–4 dl vettä ja 2 rkl etikkaa. Riko kaksi munaa veteen. Peitä kulho pienellä silikonisella kannella tai leivinpaperilla. Lisää kupu kulhon päälle. Mikrota noin 1 minuuttia. Riippuen oman mikrosi tehosta, tämä aika saattaa olla lyhyempi tai pidempi. Noin minuutin mikrotuksella keltuainen jää hieman löysäksi. Kaada siivilään ja valuta neste pois. Tarjoile uppomikromuna ripauksella suolaa salaatin tai voileivän päältä.

Kasvikset mikrossa

Paras lopputulos kasvisten kypsennyksessä tulee, kun lisäät vähän vettä kypsennysastian pohjalle. Pilko kasvikset haluamaasi kokoon ja kypsennä ne vesitilkan kanssa kannen alla. Jos sinulla on silikoninen kansi, peitä kulho sillä, tai laita päälle pieni lautanen. Kypsennä täysteholla 1–2 minuuttia. Mausta kasvikset juuri ennen syömistä.

Kaalikääryleitä varten kokonaisen kaalin voi pehmentää mikrossa. Kypsennä kaalia pikkuhiljaa ja irrottele lehtiä yksitellen. Lehdet voi kypsentää vielä erikseen, jos haluat erittäin pehmeitä lehtiä.

Lihan kypsennys mikrossa

Mikroruokien klassikkoihin kuuluvat possunkyljykset. Tämä 80-luvun hittiruoka voisi toimia myös tänä päivänä. Porsaanliha pitää kypsentää täysin kypsäksi. Kyljys vaatii noin 6 minuutin täysteholla kypsennyksen. Mikrossa lihaan ei tule paistopintaa, joten lopputulos on tylsän värinen. Liian pitkä kypsennys tekee lihasta myös sitkeää. Hyvillä mausteilla maustettuna, tämä on oikein mainio ruoka.

Ennakkoluuloton kokki valmistaa myös broilerinkoivet mikrossa. Noin 8 minuutissa täysteholla broilerinkoivet ovat täysin kypsiä.

Toki lihan syömisessä monesti juuri rapea paistopinta on se paras osa lihaa. Tätä ei mikrokypsennyksellä synny.

Pekoni mikrossa

Mikropekonista ei tule roiskeita. Asettele pekoniviipaleet lautaselle kahden talouspaperiarkin väliin. Kypsennä kuvun alla täydellä teholla noin 3 minuuttia.

Leivonnaiset mikrossa

Kuppikakut ovat legendaarinen mikroherkku makeanhimoon. Sekoita sekoituskulhossa ½ dl vehnäjauhoja, ½ dl sokeria, 2 rkl tummaa kaakaojauhetta, ¼ tl leivinjauhetta, 1 kananmuna, ½ dl kauramaitoa ja 2 rkl ruokaöljyä tai kookosöljyä. Lusikoi taikina kahteen voilla voideltuun kuppiin. Nosta kupit mikroon ja laita kupu päälle. Kypsennä täysteholla 2 minuuttia. Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Ohjetta voi varioida loputtomasti. Mukaan voi sekoittaa jäisiä marjoja tai lorauksen likööriä.

Suomalaiset ovat todellista pakastepizzakansaa. Monesta pakkasesta löytyykin hätävaraksi pakastepizza jos toinenkin. Suomessa syödään vuosittain noin 40 miljoonaa pakastepizzaa, Dr. Oetkerin pakastepizzatiedotteessa kerrotaan.

Lue myös: VIDEO: kaksi pakastepizzaa ja vain yksi ritilä? Ei ongelmaa – katso, kuinka saat pizzat samaan aikaan uuniin

Pakastepizza on herkullinen vaihtoehto, mutta paistamisessa kannattaa olla tarkkana. Pizza kuivuu helposti liian pitkässä paistossa, reunat käristyvät ja juustosta tulee mehevän rasvaisen herkun sijaan kova koppura.

Vietetäänkö teilläkin pizzaperjantaita?  Kuva: IStock

Pakastepizzan paistaminen – seuraa pakkauksen ohjeita

Jokainen pakastepizzamerkki käy läpi tarkat laadunvalvontakriteerit ennen markkinoille tuloa. Pohjat voivat vaihdella paksuudeltaan, täytteiden määrä vaihtelee ja juuston laatu on erilaista. Tärkeintä on seurata pakkauksen suositusohjetta. Valmistaja on testannut omat pizzansa tarkkaan ja suosituspaistoasteet eivät ole keksittyjä. Ne ovat optimaalisia juuri sille tietylle pizzalle.

Tärkeää on tutustua myös oman uuninsa toimintoihin. Uunien lämpötilat saattavat heitellä paljonkin, joten oman uunin lämpötilat kannattaa tarkistaa aika ajoin.

”Oman uunin paisto-ominaisuuksiin kannattaa perehtyä. Paistolämpömittarilla voi tarkistaa pitävätkö astemäärät paikkansa. Huomioitavaa on myös uunin vastuksiin perustuva toiminnallisuus. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, ne kytkeytyvät pois päältä. Erot uunien välillä tulevat siitä, että toisissa uuneissa vastukset kytkeytyvät päälle myöhemmin ja toisissa aikaisemmin. Myös uunin ikä voi vaikuttaa lämpötilaan ja sitä kautta ruokien valmistumisaikaan. Meillä on omassa laboratoriossamme tusinan verran erilaisia uuneja, joilla pizzan käyttäytymistä testataan eri oloissa”, Dr. Oetkerin pakastepizzojen viestinnästä vastaava Katariina Iivonen kertoo.

Aidot italialaiset pizzat paistetaan todella kuumissa lämpötiloissa. Yli 300 asteinen lämpö paistaa pizzan nopeasti. Pakastepizzan paistolämpötilan kanssa pitää olla tarkkana, eikä ylittää valmistajan suositusaikaa.

Pakastepizzan paistaminen – ilman peltiä täydellinen lopputulos

Pizzaa ei nakata suoraan pakastimesta uuniin. Muista nämä neljä kohtaa.

1. Tutustu uunisi ominaisuuksiin ja tarkista lämpötilan paikkaansapitävyys.
2. Lue pakkauksen ohjeet.
3. Käytä pizzakiveä tai ritilää.
4. Paista alatasolla ilman kiertoilmaa.

Ota pizza pakastimesta huoneenlämpöön, poista pakkaus ja muovi, ja jätä pizza huoneenlämpöön siksi ajaksi, kunnes uuni on tarpeeksi kuuma.  Laita uuni päälle tasalämmölle, ilman kiertoilmatoimintoa. Kiertoilma tekee pizzan reunoista kovat koppurat.

Käytä paistamiseen pizzakiveä tai ritilää. Pizzakiveä käyttäessä, pizzakivi pitää nostaa kylmään uuniin ja antaa sen kuumentua uunissa. Pizza nostetaan kivelle paistumaan ilman leivinpaperia.

Ritilällä paistaminen on toinen hyvä tapa. Pelti ei tee oikeutta pakastepizzalle. Levitä leivinpaperi ritilälle – ei siis pellille. Nosta pizza päälle, ja työnnä ritilä uuniin alatasolle. Muista odottaa, että uuni on tarpeeksi kuuma.

Paista pakkauksen ohjeen mukaan. Jos olet tuunannut pizzaa omilla lisätäytteillä, paistoaika voi olla hieman pidempi, koska silloin jäinen kerros ehtii myös kypsyä ja sulaa.

Panko on japanilainen versio korppujauhoista. Niiden avulla ruokiin saa helposti uskomattoman rapean pinnan. Pankojauhot on tarkoitettu erityisesti leivitykseen ja kuorrutukseen.

Lue myös: Leivitys: Näin onnistut paneroinnissa ja saat aikaan rapean kuorrutteen

Rapea pinta pankojauhoilla

Pankojauhot ovat perinteisiin korppujauhoihin verrattuna väriltään vaaleampia, rakenteeltaan karkeampia ja kooltaan suurempia. Japanilaiset ”ihmejauhot” myös imevät paistettaessa itseensä vähemmän öljyä kuin tavalliset korppujauhot ja juuri näistä syistä lopputuloksesta tulee ilmavampi, kevyempi ja rapeampi kuin perinteisiä korppujauhoja käytettäessä.

Pankojauhot kestävät hyvin myös lämpöä ja siksi pankojauhoissa pyöräytetyistä ruoista tulee paistettaessa paitsi rapeita, myös kauniin värisiä ja herkullisen makuisia.

Monet ammattikokit vannovat nyt pankojauhojen nimeen, mutta kotikokkienkin kannattaa ottaa ne keittiönkaappinsa vakiovarusteeksi. Niiden avulla esimerkiksi kotitekoisista kalapuikoista tulee herkullisia ja rapeampia kuin koskaan.

Tee kalapuikot esimerkiksi seitistä tai turskasta, mutta vaihda ohjeissa käytetyt seesaminsiemenet ja maissihiutaleet pankojauhoihin. Näistä kalapuikoista tykkäävät niin lapset kuin aikuisetkin. 

Corn flakes -turska ja korianteriaioli on englantilaisen katuruoan, fish and chipsin, innoittama kalaruoka. Turskapalat leivitetään rapeiksi ja dipataan korianteriaioliin. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohjeet:

Corn flakes -turska ja korianteriaioli

Kalapuikot pakasteseitistä

Pankojauhojen avulla päivität myös monet klassikkoruoat hetkessä nykypäivään. Herkullisten broilerileikkeiden maun salaisuus on nokare hunajaista dijoninsinappia, rapea kuorrute syntyy pankojauhoilla.

Sinappiset broilerileikkeet saavat upean makunsa väkevän makeasta hunaja-dijonsinapista. Rapean pinnan salaisuus piilee pankokorppujauhoissa. Kuva: Niclas Mäkelä

Ohje: Sinappiset broilerileikkeet

Keventäjän kaveri

Uppopaistaminen ja rasvassa käristäminenkään ei pankojauhoja käytettäessä ole välttämättä tarpeen, vaan pankojauholeivitys toimii myös silloin, kun ruoka paistetaan uunissa. Tämä ilahduttanee erityisesti niitä, jotka eivät voi vastustaa rapean rapsakkaa paistopintaa, mutta haluavat silti herkutella astetta kevyemmin. Kokeile pankojauhoja esimerkiksi uunissa paahdettujen kananuijen panerointiin.

Paneroidut eli leivitetyt kananuijat ovat niin lasten kuin aikuistenkin mieleen. Japanilainen pankokorppujauho takaa superrapean lopputuloksen. Kananuijat voi kypsentää kevyesti uunissa ilman rasvaa. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Pankopaneroidut kananuijat ja rakuunadippi 

Kokeile myös kuorrutukseen

Pankolla voi kuorruttaa lihojen, kalojen ja kasvisten lisäksi myös vuokaruokien ja laatikoiden pintoja. Pankojauhoilla loihdit esimerkiksi makaronilaatikkoon vastustamattoman rapean pinnan ja yhtä lailla ne toimivat myös joulun perinteisten lanttu– ja porkkanalaatikon kuorrutteena. Ripottele vuokaruoan pinnalle japanilaisia korppujauhoja, vuole päälle voinokareita ja nosta vuoka uuniin muhimaan. 

Porkkanalaatikon pinnan kruunaa voinokareet ja mantelijauhe. Kokeile myös panko-korppujauhoja, niin saat superrapean kuorrutteen. Kuva: Jorma Marstio

Ohjeet:

Perinteinen lanttulaatikko

Porkkanalaatikko

Sanna Mansikkamäen mummolassa ei saanut koskaan karkkia. Sannan karkkeja olivat pienet, peukalonpään kokoiset perunat, jotka nostettiin pellosta ensimmäisinä. Ne pestiin yhdessä, keitettiin isossa kattilassa ja syötiin voin kanssa.

”Pyysin aina mummolta, että saanko ne kaikista pienimmät perunat”, Sanna kertoo.

”Ne olivat kuin mansikoita.”

Peruna on vuoden paras keittokirja

Sanna-tyttö kasvoi aikuiseksi, ryhtyi toimittajaksi ja lähti perunapellon laidalta maailmalle ja koki niin italialaisen, eteläamerikkalaisen kuin saksalaisenkin keittiön. Varsinaissuomalaiselta mummonmökiltä periytynyt rakkaus perunaan kuitenkin pysyi ja kasvoi niin suureksi, että Sanna halusi kirjoittaa kokonaisen kirjan perunasta. Vuoden 2018 lopussa julkaistiin Sannan viides ruokakirja, Peruna – parhaat reseptit (Readme).

Nyt Sanna Mansikkamäen kirjoittama ja Pia Inbergin kuvaama Peruna on valittu vuoden parhaaksi keittokirjaksi. Paras keittokirja -palkinnon jakaa Ruokatoimittajat ry.

Lue myös: ”Eivätkö lapset saa enää perunaa?” Ruokatoimittaja kauhistui ja kokosi parhaat perunareseptit kirjaksi

Peruna – parhaat reseptit valittiin vuoden 2019 parhaaksi keittokirjaksi. kuva: Anni Reenpää

Kirjassa on 80 ruokaohjetta, joiden pääraaka-aine on peruna. Mukana on perinteisiä kiusauksia, laatikoita ja muusiohjeita, mutta myös uudempia tuttavuuksia, kuten kala-perunatahnaa ja leivontaa perunasta.

Lue myös: Peruna-elokuva on pian valmis, mukana suosikkinäyttelijöitä

Sannan oma suosikki kirjan ohjeista on gluteeniton perunapannukakku.

”Se on nopea, sen voi valmistaa suolaisena tai makeana, ja se torjuu hävikkiä, sillä eiliset perunat tai muusin voi upottaa siihen.”

Peruna takaisin suomalaisten ruokapöytiin

Sanna haluaa palauttaa perunan suomalaisten ruokapöytiin. Tutkimusten mukaan perunan kulutus on vähentynyt peräti 75 prosenttia viidessä vuosikymmenessä.

”Halusin kirjaan reseptien lisäksi suomalaisen perunan tarinan. Meillä Suomessa viljellään maailman parhaimman makuista perunaa. Toivon, että suomalaiset oppisivat arvostamaan sitä uudelleen”, Sanna sanoo.

Sannan mielestä peruna on suomalaisen ruokakulttuurin kivijalka.

”Haluan kirjassani näyttää, että kotimaiset raaka-aineet ovat inspiroivia niin arkeen kuin juhlaankin,” Sanna sanoo.

Lue myös: 6 herkullista perunaohjetta arkeen ja juhlaan

Peruna on myös ilmastoystävällinen valinta: Perunakilon tuottamiseen kuluu 202 litraa vettä, kun riisikilon kohdalla luku on 1 112 litraa.

”Peruna on halpa raaka-aine, joka on kaikkien ulottuvilla”, Sanna muistuttaa.

Suomalainen peruna kasvaa valoisissa kesäöissä maukkaaksi. Suomalaista perunaa arvostetaan ympäri maailman. Kuva: Pia Inberg (Peruna-kirja)

Suomalainen peruna maailmalle!

Sanna muistuttaa, että suomalaiset viljelijät tekevät korvaamatonta työtä perunantuottajina.

”Lapsena olin aina potunnostossa mukana, ja opin arvostamaan prosessia: maan kääntämistä, perunoiden kylvämistä, sadon nostamista. Ja koko talvi syötiin oman maan pottuja.”

Perunassa on potentiaalia, Sanna uskoo.

”Sitä voisi ja pitäisi jalostaa kauran tapaan välipaloiksi ja nuorisoa kiinnostaviksi tuotteiksi. Viedään suomalainen peruna maailmalle!”

Sanna työskentelee nykyään Kotilieden food managerina. Hän on paitsi ruokatoimittaja myös vastuussa Kotilieden ja kotiliesi.fi:n ruokajuttujen sisällöstä ja painotuksista.

Kuva: Readme

Kun suomalaiset on taas saatu syömään perunaa, mikä mahtaa olla Sannan seuraava tavoite?

”Haluan, että perheet alkavat taas syödä yhdessä! Peruna saadaan takaisin lautasille vain kokkaamalla sitä ja ottamalla se osaksi ruoanlaittoa. Otetaan perunaruoat osaksi arkea ja juhlaa. Miksi vähintään kerran viikossa ei voisi olla perunapäivä? Silloin kokataan uunipottuja tai kiusausta. Suomalainen peruna on maailman parasta, laadukasta ja hyvän makuista. ”

Ja sitä ennen tietenkin pestään yhdessä perunat.

Lue myös: Tutustu perunan terveysvaikutuksiin ja nappaa parhaat reseptit

Saku Tuominen on yrittäjä, luova johtaja, keynote-puhuja ja omien sanojensa mukaan ”toipuva tv-tuottaja”. Hän viljelee oliiveja Italiassa ja on kirjoittanut kasan kirjoja. Nyt Sakun uusin teos Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (Otava) on saapunut uunituoreena kirjapainosta.

Lue myös: Kotilieden ruokatoimittaja sai arvostetun pakinnon: Sanna Mansikkamäen Peruna-kirja on vuoden paras keittokirja

”Siitä tuli ylistys ruoalle. Se on ikään kuin hyvän ruoan ja hyvin syömisen puolustuspuhe, mutta vähän eri näkökulmasta. Mikä hyvän ruoan rooli on – tai mikä se voisi olla – osana hyvää elämää?” Saku kertoo.

Saku Tuominen ei usko dieetteihin

Vaikka Sakun päätyö on viime vuosien ajan ollut koulutuksen parissa, kirjoja hän on kirjoittanut harrastuksenaan viimeiset 15 vuotta. Jokainen kesä kuluu Italiassa, ja reissun päätteeksi taskussa on jälleen kirjoitettuna uusi teos.

Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta on viime kesän tuotos. Se ei ole perinteinen keittokirja. Se on enemmänkin Sakun ruokafilosofia painettuna mustana valkoiselle. Teos kytkee hyvän elämän ja hyvän ruoan toisiinsa ja tarkastelee ruoan roolia yllättävistäkin näkökulmista.

”Olen lukenut paljon hyvästä elämästä. Juuri missään ei kuitenkaan puhuta ruoasta osana hyvää elämää. Unen ja työn lisäksi syöminen vie kuitenkin yhtä ison lohkon joka päivä. Olen miettinyt paljon, mikä hyvän ruoan rooli on elämänlaadun parantamisessa. Mikä voisi olla ruoan rooli ihmissuhteissa tai mielenrauhassa? Entä stressin torjunnassa tai unen laadussa?”

Samalla kirja on myös puheenvuoro dieettejä vastaan. Saku ei harrasta pätkäpaastoja, vaan uskoo pitkäkestoisiin valintoihin, jotka kantavat läpi elämän.

”Jos tavoitteena on auttaa hallitsemaan painoa pitkällä tähtäimellä, ainoa toimiva dieetti on sellainen, mihin on valmis sitoutumaan lopun elämän”, Saku sanoo.

”Jos haluaa karpata lopun elämän, olkoon sitten niin.”

”Vähemmän, mutta parempaa”

Uusinta teosta inspiroi Sakun halu selvittää, mitä on hyvä ruoka. Kirjan loppuun muotoutui lopulta vastaus kysymykseen. Se on innostavaa ruokaa, joka on tehty tavalla, josta voi olla ylpeä.

”Innostavassa ruoassa on rakkautta. Siinä on mietitty, että mistä tulisi hyvä mieli juuri tänään. Ruoasta voi olla ylpeä, jos raaka-aineet ovat jollain tavalla järjellisiä, ne ovat kasvatettu järjellisesti ja niiden poisheittäminen on minimissä”, Saku sanoo.

”Ruokafilosofiani on kliseinen, mutta aika lähellä totuutta: vähemmän mutta parempaa.”

Osta vähemmän ja heitä pois vähemmän, hän neuvoo. Laatua parannetaan ostamalla rakkaudella kasvatettuja hyviä raaka-aineita. Kevyttuotteille ja eineksille on ehdoton ei. Pääosin Saku ostaakin luomua.

Uusimman teoksen taustalta voi löytää Sakun laajemman elämänfilosofian, joka tulee läpi kaikissa hänen kirjoissaan. Edellinen teos Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista (Otava) käsitteli nimensä mukaisesti priorisointia. Priorisointi on Sakun mukaan myös ruoanlaiton ytimessä.

”Moni ihminen sanoo, ettei ole aikaa kokata joka päivä. Ei tietenkään ole, ellei se ole prioriteetti. Joka päivä tehdään päätöksiä ja mietitään, mitkä asiat tuovat itselle hyvää mieltä. Itse voin paljon paremmin, jos kokkaan. Ruoan kanssa ei ikinä ole sellainen olo, että aika meni hukkaan”, hän sanoo.

Kynttilöitä ja aamupalaa

Vaikka priorisointi vaatiikin jostain luopumista, yleensä kyse on hyvin pienistä asioista. Jos halua on, aikaa löytyy.

”Luin Financial Timesistä jutun, jossa naurettiin, että kenellä on aikaa sytyttää kynttilät joka aamu? Ihan yhtä perusteltu kysymys on, että kenellä ei ole? Se on ajallisesti 20 sekuntia. Puhaltamiseen menee toiset 10 sekuntia. Samalla tavalla aamupala ei ole viime kädessä aikakysymys.”

Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -teoksen tarkoituksena ei ole besserwisseröidä.

”Kirja on kirjoitettu vain ja ainoastaan minulle. Sitä ei ole kirjoitettu naislukijalle tai mieslukijalle tai ruokafanille”, Saku sanoo.

”Siihen kuitenkin sisältyy luottamusta siitä, että sen aitous kiinnostaa muitakin kuin vain minua. Ajatuksenani ei ole kertoa, miten kenenkään pitäisi elää elämänsä. Ei tippaakaan. Ajatuksena on kertoa, minkä olen itse huomannut toimivaksi omassa elämässäni. Haluan haastaa ihmisiä pohtimaan.”

Matka media-alalta ruokamaailmaan

Vaikka rakkaus ruokaan on kytenyt jo lapsuudesta, ei se ole aina ollut Sakun omissa prioriteeteissä. Lapsena perheen todellinen ruoka-asiantuntija oli pikkuveli Aksu. Saku pelasi jääkiekkoa, ja hänen lempiravintolansa oli Tapiolasta löytyvä Grilli Toro.

Kokkisota-ohjelma muutti Sakun suhteen ruokaan. Saku toimi ohjelman vastaavana tuottajana useamman vuoden ja vietti pitkiä päiviä studiossa muun muassa Helena Puolakan, Hans Välimäen ja Jyrki Sukulan kanssa.

”Kun heidän kanssaan jutteli studiolla aamusta iltaan ruoasta, sai puolivahingossa peruskurssin ruoanlaittoon. Aloin kokeilla vinkkejä myös kotona.”

Lue lisää: Aamunsa kaurapuurolla aloittava huippukokki Hans Välimäki paljastaa mehevän puuron salaisuuden

Ruoanlaitosta tuli elämäntavan lisäksi myös ammatti. Nyt Saku Tuominen on osakkaana Financier Groupissa, jonka alaisuuteen ravintolalegendat Savoy ja Palace kuuluvat. Ravintolaperheen uusin tulokas Ravintola Espa aukesi viime viikolla Pohjoisesplanadille.

Mitä olet oppinut hyvästä ruoasta, Saku Tuominen?

Ympärillä pyörivät ruoka-alan ammattilaiset ovat olleet Sakulle korvaamaton tiedonlähde. Ruokaan liittyviä tietoja ja sääntöjä löytyy kuitenkin myös netistä ämpäritolkulla. Oikean tiedon lisäksi joukossa on paljon disinformaatiota. Tietotulvan keskellä kannattaa kuunnella kaikkia, mutta uskoa itseään, sanoo Saku.

”Minäkin luen paljon ruokablogeja, lehtiä ja keittokirjoja. Kolmannes ohjeista on sellaisia, joita en itse noudattaisi. Mutta se on ihan ok. Minun tapani ei ole parempi, se on vain erilainen”, hän sanoo.

Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta pursuaa ajatuksia makujen yhdistelystä ja eri aistien tärkeydestä. Helposti sivuutettaviin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota eri tavalla kuin ennen, ja tutut suolan ja oliiviöljyn kaltaiset tuotteet pääsevät valokeilaan.

Tarkoitus ei ole seurata orjallisesti toinen toistaan monimutkaisempia reseptejä, vaan kokata intuitiivisesti. Maistaa, haistaa ja tunnustella. Olla läsnä.

Teos on täynnä itsestäänselvyyksiä, koska Saku uskoo, että viime kädessä juuri ne ovat kaikkein arvokkaimpia asioita. Niiden ymmärtämiseen hänellä on kuitenkin mennyt lähes koko elämä. Mitä hyvästä ruoasta voi oppia?

”Viime kädessä ruoanlaitossa on kyse todella yksinkertaisista asioista. Hyvän raaka-aineen löytämisestä ja sen kypsentämisestä ja maustamisesta laadukkaasti.”

Polentan voi tarjoilla monella tavalla. Vastakeitettynä, pehmeänä ja puuromaisena tai antaa sen asettua tovin ja leikata sen jälkeen neliöiksi ja paistaa öljyssä tai voissa. Puurosta voi pyöritellä palloja, antaa niiden jähmettyä hetken ja paistaa upporasvassa tai uunissa.

Lue myös:  Suomen himotuin risotto – kokki paljastaa mistä tunnistaa täydellisen kypsyyden

Polenta tehdään nykyään lähes aina maissista, mutta aikoinaan ennen kuin Amerikan löytyminen toi maissin Eurooppaan, polenta saatettiin tehdä miltei mistä tahansa jauhoista. Sen historia juontaneekin jo antiikin aikoihin.

Nykyään tästä pohjoisitalialaisten talvisesta perusruoasta, polentapuurosta, on tullut ruokamaailman kestosuosikki, jota tarjoillaan eri tavoin jalostettuna ravintoloiden ruokalistoilla.

Monipuolista polentaa käytetään ruokien lisukkeena, perunan, pastan tai riisin tilalla. Sitä voi käyttää myös leivonnassa taikinan osana. Polentaryynit sopivat keliaakikon leivonnaisia valmistettaessa esimerkiksi kakkuvuoan jauhottamiseen.

Polenta concia – gratinoitu polenta on Luoteis-Italialainen lohturuoka. Kuva: iStock

Polentapuuron voi myös gratinoida uunissa todelliseksi lohturuoaksi. Tämä laskettelumatkoilta monelle tuttu polenta concia on Luoteis-Italian herkku. Kuumaan polentapuuroon sekoitetaan voita, Aostan laakson fontina-juustoa lisäksi usein myös muita juustoja. Juustoinen puuro kaadetaan uuniastiaan ja voidaan vielä kuorruttaa parmesaaniraasteella.

Kuten kaikista klassikkoresepteistä, myös polenta conciasta on useita versioita. Jotkut lisäävät seokseen vielä kermaa, makua pehmentämään.

Polenta vaatii hämmentämistä

Italialaisten polentajauhojen karkeusaste vaihtelee hienoista jauhoista karkeisiin mannaryynejä muistuttaviin suurimoihin ja väri valkoisesta kullankeltaiseen.

Esikypsentämätön italialainen polenta vaatii 40 minuutin keittämisen. Kauhan varresta ei kannatta kauas irrottautua, sillä polenta palaa herkästi pohjaan ja saattaa paakkuuntua. Pienestä puuhasta huolimatta lopputulos on vaivan väärti.

Meillä myytävät polentaryynit ovat vaivattomampia valmistaa. Niin sanotut pika-polentaryynit kypsyvät noin 5–7 minuutissa, osa jopa parissa minuutissa ja lopputuloksena on sileä puuromainen muusi.

Valmista polenta aina pakkauksen ohjeen mukaan, sillä keittoaika ja veden ja jauhojen määrä vaihtelevat tuotekohtaisesti.

”Pika”polentajauhot kypsyvät yleensä noin 5–10 minuutissa. Polentajauhot lisätään kiehuvaan veteen vähitellen koko ajan sekoittaen. Keitä polentaa ohjeen mukainen aika ja lisää suolaa.

Polentaseosta, oli se sitten pikaversio tai perinteinen italialainen, on sekoitettava lähes koko keittämisen ajan, sillä puuro palaa pohjaan erittäin helposti. Ahkera sekoittaminen tekee puurosta myös kuohkeaa. Valmistuksen loppuvaiheessa polentaa voi hauduttaa miedolla lämmöllä.

Polentapuuroa vai rapeita kolmioita?

On monta tapaa tarjota polentaa. Ppehmoisen puuromaisena  kotoisen perunamuusimme tapaan tai esimerkiksi viipaleiksi leikattuna kakkupalana.

Kun polentapuuro on valmis, sen voi maustaa mieleisekseen. Perinteiset mausteet ovat suola ja oliiviöljy tai voi. Parmesaani-juusto sopii myös erinomaisesti polennan mausteeksi, mutta myös  gorgonzolaa tai emmentaalia voi puuroon lisätä. Kermatilkkasella saa polentaan täyteläisyyttä, tuoreilla yrteillä väriä ja makua.

Karitsan potkaa, parmesaanipolentaa ja mokkakastiketta. Kuva: Sampo Korhonen

Polennan voi myös levittää esimerkiksi paistinlastalla vaikkapa leivinpaperilla vuoratun leikkuulaudan päälle tasaiseksi noin parin sentin paksuiseksi levyksi ja antaa jäähtyä.

Jäähtyneestä ja kovettuneesta levystä voi leikata esimerkiksi kolmion tai suorakaiteen muotoisia paloja.

Polentapalat paahdetaan grillissä tai parilalla, vaihtoehtoisesti pannulla voissa tai oliiviöljyssä. Öljyä voi maustaa halutessaan valkosipulilla ja yrteillä.

Paistetut polentapalat voi tarjoilla notkena vuohenjuuston ja uunissa paahdettujen kirsikkatomaattien kanssa. Kuva: iStock

Paistetut palat maistuvat vaikkapa sienikastikkeen kera pääruokana tai gorgonzolan, burratan, tuore- tai vuohenjuuston kanssa naposteltavana antipastona.

Juustolla höystetyn polentapalasen voi kruunta vielä uunissa paahdetuilla kirsikkatomaateilla.

Katso myös Anna.fi/Ruoka: Omenalla glaseerattua porsaankylkeä, timjamipolentaa ja savoijinkaalipaistosta

Kaneli maustaa monia rakastamiamme herkkuja ja kruunaa niin makean kuin suolaisenkin ruoan. Sen käytön kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkka, sillä herkullisuudestaan huolimatta kaneli sisältää maksalle myrkyllistä kumariinia. Uskaltaako kanelia syödä enää lainkaan?

Lue lisää: Väsynyt ja mieli maassa? Syö itsesi virkeäksi – suosi näitä raaka-aineita

Tuttuakin tutummalta tuntuva kaneli on kuitenkin yllättävän monimuotoinen mauste. Kanelilajikkeita on monia, ja niiden sisältämät kumariinimäärät vaihtelevat.

Valtaosa leivonnaisiin ja ruokiin päätyvästä kanelista on kassiakanelia. Kassiakaneli onkin ruokakaupoissa myytävistä kaneleista ylivoimaisesti yleisin. Suosittu kassiakaneli on myös ironisesti juuri se, joka sisältää eniten kumariinia.

Huomattavasti vähemmän kumariinia löytyy Sri Lankan saaren harvinaisemmasta ceyloninkanelista, eli ”aidosta kanelista”. Harvinaislaatuisuus näkyy kuitenkin myös tuotteen hinnassa.

Kaneli auttaa painonpudotuksessa ja parantaa muistia

Kumariinista huolimatta kanelilla on lukuisia tutkittuja terveysvaikutuksia. Se sisältää runsaasti antioksidantteja ja taistelee tulehduksia vastaan. Kaneli voi myös auttaa mielialanvaihteluista ja krampeista kärsiviä PMS-oireiden aikaan. Mausteen antibakteeriset ominaisuudet voivat lisäksi freesata pahanhajuisen hengityksen ja olla avuksi jopa aknen hoidossa.

Koska kaneli tehostaa aineenvaihduntaa ja säätelee verensokeritasoja, mauste voi olla avuksi myös painonpudotuksessa.

Tuoreimpien tutkimusten mukaan kaneli on myös aivojen kaveri. Pelkästään kanelin haistaminen voi jo tehostaa aivotoimintaa. Mauste voi myös parantaa muistia ja keskittymiskykyä, sekä hidastaa esimerkiksi Alzheimerin taudin etenemistä.

Lue lisää: Ehkäise muistin heikkenemistä näillä ruoka-aineilla – entä tepsiikö kurkuma?

Kuinka paljon on liian paljon?

Maltti pitää kuitenkin pitää matkassa mukana. Hyvistä terveysvaikutuksistaan huolimatta kaikki kanelilajit sisältävät maksalle myrkyllistä kumariinia – ceyloninkaneli kuitenkin ylivoimaisesti vähiten.

Kumariinin liikasaanti voi paitsi vahingoittaa maksaa, joidenkin tutkimusten mukaan myös lisätä syövän riskiä. Evira ei suosittelekaan kanelin säännöllistä käyttöä. Erityisesti pienten lasten turvallisuudesta on tärkeä pitää huolta – kanelia sisältäviä tuotteita ei saa syödä päivittäin.

Lue lisää: Näitä herkkuja kokataan lasten kanssa

Ovatko piparit nyt pannassa? Eivät suinkaan. Kumariinin saanti voi ylittyä tilapäisesti – esimerkiksi parin viikon ajan jouluna – ilman, että suurta riskiä terveydelle on. Koska kumariini ei kerry pysyvästi kroppaan, sen haitalliset vaikutukset poistuvat käytön loppuessa.

Kanelia ei myöskään tarvitse karsia aamupuuroista kokonaan pois joulun jälkimainingeissa. Euroopan turvallisuusviranomaisen EFSA:n ohjeiden mukaan kanelin siedettävän päiväsaannin raja on 0,1 mg painokiloa kohden. 50-kiloisella henkilöllä raja on siis 5 mg kumariinia vuorokaudessa – eli noin teelusikallisen verran.

Lähteet: Evira, Healthline

Kokonainen paisti on arvokasta, joten valmistukseen kannattaa panostaa, ettei laadukas liha epäonnistu.

Kokonainen paisti, millainen liha sopii paistiin?

Kokolihasta tehty paisti on helppoa juhlaruokaa. Se valmistuu uunissa lähes itsekseen ja pienillä nikseillä se myös onnistuu aina. Yleinen virhe on valita lihaksi ruhonosa, jossa on paljon sidekudosta. Paistia ei kypsytetä uunissa pitkään ylikypsäksi, vaan se syödään usein mediumina, eli jätetään roseeksi sisältä. Paljon sidekudosta sisältävät ruhonosat kannattaa jättää ylikypsälle lihalle. Hyvin riippuneen ja murean lihan voi jättää roseeksi sisältä. Esimerkiksi sisäpaisti tai paahtopaisti ovat hyviä vaihtoehtoja. Paahtopaisti on suomalaisten herkku, sitä tehdään usein juhliin. Riista-aikana paisti kannattaa valmistaa peuran- tai hirvenlihasta. Myös lampaanpaisti ja naudan eri osista tehdyt paistit ovat mehukkaita ja helppoja.

Riistapaisti on ekologinen valinta ruokapöytään. Kuva: Kristiina Kurronen

8 vinkkiä kokonaisen paistin valmistukseen

1. Ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Lihan paistoaika riippuu lihan sisälämmöstä. Perinteinen paisti paistetaan huoneenlämpöisestä lihasta. Joskus myös routapaistille on paikkansa. Routapaisti laitetaan uuniin jäisenä.
2. Kun paistat pinnan voissa ennen kypsennystä, paisti saa kivan värin ja hyvän maun.
3. Paista miedossa lämmössä. Uunin kuumuus 135 astetta on hyvä. Liian kuuma uuni tekee paistista kuivan.
4. Käytä paistomittaria. Mittari työnnetään lihan paksuimpaan kohtaan.
5. Jos haluat naudan paistin kauniin punertavana (medium), jätä lihan sisälämpötila on 53 – 57 asteeseen. Aavistuksen punertavan paistin sisälämpötila on 58 – 64 astetta. Täysin kypsän paistin sisälämpötila on 65 astetta.
6. Vetäytymisessä tehdään suurimmat virheet. Erittäin tärkeä vaihe on lihan vetäytyminen, jolla taataan nesteiden tasaantuminen. Ota paisti uunista, hiero sen pintaan suolaa ja mustapippuria, ja peitä se foliolla ja pyyheliinalla 20 – 30 minuutiksi. Liha jatkaa vielä hiukan kypsymistä vetäytymisen aikana. Vaihtoehtoinen tapa paistin maustamiseen on hieroa paistin pintaan suolaa, pippuria, kuivia tai tuoreita yrttejä ja valkosipulia pannulla ruskistamisen jälkeen, ennen kuin laitat paistin uuniin.
7. Käytä sileää veistä. Viipaloi paisti poikkisyin terävällä sileäteräisellä paistiveitsellä. Sahalaitainen veitsi hajottaa lihaa.
8. Viimeistele suolalla. Voit lisätä vielä sormisuolaa paistiviipaleiden päälle juuri ennen syömistä.

Kokonainen paisti: paahtopaisti, routapaisti tai poropaisti

Paahtopaisti on varmasti yksi suosituimmista ruhonosista valmistaa kokonainen paisti. Paahtopaisti on murea ja se kypsyy nopeasti mehukkaaksi. Paahtopaistin voi tarjoilla myös kylmänä, joten sen voi valmistaa hyvin etukäteen.

Routapaisti on herkullinen. Se tehdään usein riistasta. Jäinen kokonainen paisti nostetaan uuniin, paistetaan kypsäksi ja vasta sen jälkeen maustetaan. Aseta jäinen paisti uunivuoassa 80-asteiseen uuniin. Kun paisti on muutaman tunnin kuluttua sulanut, aseta paksuimpaan kohtaan paistolämpömittari. Paista noin 12 tuntia kunnes sisälämpötila on 65 astetta. Paistettu paisti nostetaan mausteliemeen, jossa paisti saa muhia yön yli tai useamman päivän.

Jos saat käsiisi poronlihaa, kokeile paistia. Poropaisti on vähärasvaista ja todella maukasta. Riistaliha on ekologinen valinta lautaselle. Poronpaistia ei kannata maustaa erikoisilla mausteilla. Vain suola riittää. Nauti riistan mausta sellaisenaan.

Vinkit antoi HKScanin Suomen lihan kategoriajohtaja Mikko Järvinen.

Pavlova on Australian kansallisleivonnainen ja kehitetty maassa venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan vierailun innoittamana 1920-luvulla. Leivonnaisessa on rapean sitkas marenkipohja, jonka päälle kootaan komea keko kermavaahtoa sekä kauden marjoja, hedelmiä tai muita herkkuja. Yhtä aikaa makea ja raikas, rapea ja pumpulin pehmeä pavlova katoaa kahvi- tai jälkiruokapöydästä nopeasti viimeistä marenkimurua ja kermapisaraa myöten.

Lue myös: Näin syntyy italialainen marenki – katso ammattilaisen vinkit!

Täytteiden ja koristeiden avulla pavlova taipuu niin syksyn, talven kuin kesänkin juhliin. Kuva: Jorma Marstio

Rapeat reunat, sitkas sisus – täydellistä!

Täydellinen pavlova on päältä rapea ja sisältä vähän sitkeä. Koostumus saadaan aikaiseksi lisäämällä marenkivaahtoon hieman maissijauhoja ja viinietikkaa. Jos kaipaat pavlovaan pientä jujua, esimerkiksi vadelman tai viikunan makuinen etikka tuo marenkipohjaan herkullisen säväyksen. Mausteeksi sopii myös sitruunankuoriraaste, ripaus vaniljaa, pähkinäjauheet tai esimerkiksi sulatettu suklaa.

Marenkipohjan voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin, jopa viikkoa ennen tarjoilua. Säilytä marenki kuivassa, jottei ilmankosteus pääse pehmentämään sitä. Täytteet kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. 

Pavlova täytetään perinteisesti kermavaahdolla ja koristellaan hedelmillä tai marjoilla. Koska marenki itsessään on kovin makea, kannattaa sen vastapainoksi täytteeseen valita jotain hapanta: lemon curd -sitruunatahnaa, karpaloita tai vaikkapa passionhedelmää.

5 vinkkiä pavlovan valmistukseen 

1. Kananmunien tulee olla huoneenlämpöisiä, jotta valkuainen sitoo hyvin ilmaa ja marengista tulee kuohkeaa. 
2. Valkuaisen sekaan ei saa mennä tippaakaan keltuaista, muutoin vaahdosta ei tule kestävää. Huolehdi myös, että kaikki työvälineet ovat puhtaita. Valkuaiset kannattaa vatkata teräskulhossa, sillä pesunkin jälkeen muovikulhoon saattaa jäädä vähän rasvaa.
3. Esimerkiksi kuumaan veteen kastettu, kuiva metallinen paletti on paras työkalu marengin levittämiseen pellille, sillä tahmea marenkivaahto ei tartu kuumaan lastaan läheskään yhtä tehokkaasti kuin kylmään lusikkaan. Muovaa kakku reunoilta korkeammaksi siten, että keskelle jää tilaa täytteelle.
4. Esilämmitä uuni, sillä valkuaisvaahto ei kestä seisottamista.
5. Marenki on kypsä, kun sen pohja tuntuu kevyeltä ja irtoaa helposti leivinpaperista. Marenki ei saa tummua, vaan sen tulee olla väriltään valkoinen.

Marjatäyte on klassikko

Kesäisen pavlovan päälle kootaan sesongin makeimpia marjoja: mansikoita, vadelmia, mustikoita tai herukoita. Pavlovan mausteeksi sopii marjojen lisäksi lemon curd sitruunatahna tai esimerkiksi amarettolikööri.

Kesäiset pavlovat

Marjaisa pavlova

yli 60 min 10

Himahella

Marjainen pavlova

alle 30 min 0

Pavlova

yli 60 min 12

Kinuskia, pähkinää tai ruusuvettä

Kesän marjasesongin ulkopuolella pavlovan voi täyttää pähkinöillä, kuivahedelmillä tai sesongin hedelmillä. Jääkarpaloinen pavlova sopii täydellisesti talven juhliin ja kuuluu Australiassa joulupöytään. Kinuskikastikkeella maustettu kermavaahto ja kinuskikastikeraidat viimeistelevät makuelämyksen. 

Hasselpähkinällä ja punssilla maustettu ja kuivahedelmillä koristeltu pähkinäpavlova on tehty aikuiseen makuun. Ruusuvedellä viimeistelty Arabian nights -pavlova puolestaan vie suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoihin.

Pavlovat syksyn ja talven juhliin

Arabian nights -pavlova

yli 60 min 6

Himahella

Jääkarpaloinen pavlova

yli 60 min 6

Pähkinäpavlova

yli 60 min 10

Pienet leivokset, kääretortut ja komeat kerrokset

Yhden suuren kakun sijaan voi tehdä myös monta pientä pavlovaa. Kinuskilla ja sormisuolalla maustetut pikkumarengit tarjoillaan päärynöiden, granaattiomenansiemenien ja ananaskirsikoiden kera.

Myös kääretortun muotoon leivottu tai komeaksi kerroskakuksi koottu pavlova tuovat hauskaa vaihtelua perinteiseen. Näyttävä kaksikerroksinen suklaapavlova sopii täydellisesti jouluillallisen jälkiruoaksi. Se ei ole liian makea, kun käytät täytteeseen puolukoita tuomaan raikkautta.

Leivoksia, kääreitä ja komeita kerroksia

Suklaapavlova

yli 60 min 12

Suolakinuski pavlova ja hedelmiä

yli 60 min 6

Suklainen vadelma-pavlovarulla

30-60 min 8

Vihreä papaija on makean oranssin papaijan raakaversio. Se on sama hedelmä, mutta se otetaan käyttöön ennen kuin se kypsyy. Vihreä papaija poimitaan puusta raakana, jonka jälkeen se käytetään erilaisiin salaatteihin tai kastikkeisiin.

Lue myös: Kokkauskurssilla Thaimaassa

Aasialaisella ruokatorilla voi nähdä monen muotoisia papaijoita. Suomalaisessa ruokakaupassa on myynnissä usein pitkänmallinen, kapeahko papaija joka näyttää hieman jättisuurelta päärynältä.

Vihreät papaijat kasvavat puun latvassa. Ne kerätään raakoina, silloin kun ne halutaan ruoanlaittokäyttöön.  Kuva: Satotukku

Vihreä papaija on tulisten ja hapokkaiden makujen kaveri

Vihreä papaija otetaan käyttöön halkaisemalla se. Valkoiset siemenet poistetaan lusikalla ja vihreä kuori leikataan pois. Sen voi leikata helposti terävällä vihannesveitsellä tai kuorimaveitsellä.

Vihreä papaija on raaka papaijan hedelmä. Halkaise, poista siemenet ja kuori se ennen käyttöä. Kuva: Satotukku

Hieman kurkkua muistuttava vaalean vihreä hedelmäliha viipaloidaan tai suikaloidaan. Raa’an hedelmän hedelmäliha on hieman kirpeää ja vetistä. Se muistuttaa vähän kurkkua, mutta on tiiviimpi koostumukseltaan. Sellaisenaan se ei maistu lähes miltään.

Limetti on olennainen osa vihreää papaijasalaattia eli som tamia. Kuva: Sanna Mansikkamäki

Raakakypsennys on yksi tapa saada vihreästä papaijasta maistuvaa. Thaimaalainen som tam –salaatti on tästä hyvä esimerkki. Suikaloitua papaijaa murskataan kalakastikkeen, limetinmehun ja mausteiden kanssa kevyesti, jolloin sen entsyymit pääsevät liikkeelle ja se kypsyy.

Som tam -salaatti nuijitaan isossa huhmareessa. Yksi Bangkokin parhaista katuruokapaikoista Som Tam Jay So -ravintola tarjoilee herkullista som tam -salaattia. Kuva: Sanna Mansikkamäki

Vihreä papaija on tulisten ja hapokkaiden makujen kaveri. Som tam –salaatissa maistuu tulinen chili ja hapokas limetti, se on täydellinen esimerkki thaimaalaisesta ruoasta, jossa suolainen, makea ja hapan ovat tasapainossa.

Vihreä papaija hyödynnetään usein raakana salaatissa. Julienneviipaloitu hedelmäliha on mukavan rapea koostumukseltaan.  Kuva: Sanna Mansikkamäki

Annoksessa on myös sopivasti suutuntumaa raa’an papaijan ansiosta, lisäksi rapeutta tuovat maapähkinät.

Vihreää papaijaa voi esimerkiksi keittää ja käyttää erilaisissa aasialaisissa curry-kastikkeissa. Siitä saa myös paistamalla mainion lisukkeen.

Kimchi on Korean kansallisruoka ja sitä on tarjolla lähes jokaisella korealaisella aterialla. Kimchiä syödään muiden ruokien lisukkeena ja monista perinteisistä ruoista tehdään myös kimchillä höystettyjä versioita. Tilasitpa korealaisessa ravintolassa melkeinpä mitä tahansa, hapatettua, chilillä maustettua kiinankaalia tuodaan aina kulhollinen pöytään. Ei siis ihme, että Koreassa kimchiä syödään vuodessa noin 18 kg henkeä kohti.

Lue myös: Kokataan korealaista ruokaa – nappaa herkulliset ohjeet

Aito korealainen kimchi valmistetaan kiinankaalista maitohappokäymisen eli fermentoinnin avulla. Hapattaminen on yksi viime aikaisista ruokatrendeistä, mutta trendikkyyden lisäksi maitohappokäymisen avulla valmistettujen ruokien sanotaan tekevän hyvää myös suolistolle. Kimchi onkin julistettu yhdeksi maailman terveellisimmistä ruoista.

Terveellisyyden lisäksi happaman tulinen kimchi on myös hurjan hyvää. Viimeistään nyt on siis aika kaivaa purkit ja purnukat esiin, napata ostoskoriin kerä kiinankaalia ja ryhtyä hapatushommiin.

Kimchi on Korean tulinen ja hapan ruokalahja maailmalle. Perinteisesti kimchi valmistetaan kiinankaalista hapattamalla, mutta erilaisia muunnelmia löytyy parisataa. Kuva: Sampo Korhonen

Hapatettu kimchi saa makunsa korealaisesta chilijauheesta

Kimchin valmistus on helppoa kunhan muistaa hapattajan perussäännöt eli hyvän hygienian ja riittävän suolan määrän. Malttia on myös oltava, sillä aito kimchi ei valmistu saman päivän aterialle.

Lue myös: Hapattaminen eli fermentointi – onnistu helposti ja herkullisesti näillä ohjeilla

Kimchiä varten tarvitset kiinankaalin lisäksi kalakastiketta sekä roppakaupalla mausteita. Kimchin punaisen värin ja tulisen maun salaisuus on korealainen chilijauhe, gochugaru. Sitä myydään etnisissä kaupoissa suurissa pusseissa. Mikäli suuri pakkauskoko hirvittää, pussillinen kannattaa jakaa vaikka korealaisesta ruoasta innostuneen kaverin kanssa.

Kimchin valmistukseen on kuitenkin helppo jäädä koukkuun, jolloin noin puolen kilon pussi hupenee alta aikayksikön. Annokseen itse tehtyä kimchiä saa nimittäin uppoamaan jo desin verran korealaista chilijauhetta. Gochugarun sijaan voi kokeilla myös vahvemman chilijauheen sekä paprikajauheen sekoitusta maun mukaan tai suhteessa 1:1.

Tarjoile kimchi nuudelikeiton lisukkeena kuten Koreassa. Helppo keitto valmistuu misoliemestä, mustariisinuudeleista, broilerista ja kasviksista. Kuva: Jonne Räsänen

Ohje: Korealainen kimchi

Kimchin tekeminen vaatii siis aikaa ja piipahduksen etniseen kauppaan, mutta muutoin sen valmistus käy leikiten. Kiireinen voi kokeilla myös pikakimchiä, jossa on aidosta kimchistä tuttu hapan maku ja tulinen chilin potku ilman perinteistä maitohappokäymistä.

Pikakimchin juju piilee korealaisessa käymisemenetelmällä valmistetussa chilitahnassa eli gochujangissa, jota löytyy etnisten putiikkien lisäksi myös hyvin varustettujen kauppojen Aasia- tai maustetahnaosastolta.

Pikakimchi valmistuu nimensä mukaan nopeasti ja sopii perinteisen kimchi tapaan käytettäväksi esimerkiksi leipien täytteenä tai vaikkapa kulhoruokien lisukkeena.

Korealaiset kanaleivät syntyvät kimchi-coleslawsalaatista, mehukkaista broilerileikkeistä ja pehmeän tulisesta majoneesista. Kuva: Paula Kukkonen

Koreassa kimchiä syödään lisukkeena sellaisenaan ja sitä käytetään muun muassa keittojen, patojen tai munakkaiden raaka-aineena. Kimchi on herkullinen lisä myös erilaisten kulhoruokien päälle, burgereiden väliin, täytettyihin leipiin sekä vaikkapa kaalipiirakan täytteeksi.

Maailmalla juuri nyt supertrendikkäät kimchiranskalaiset eli kimchi fries puolestaan yhdistävät rapeat, chilijauheella maustetut perunatikut, korealaisen kimchin sekä vastustamattomasti sulaneen juuston.

”Minä olen Annika. Haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa.”

Näin Annika Takaniemi, 46, kirjoitti bloginsa esittelytekstiin vuonna 2011. Annikan kotona ruokaili päivittäin kaikkiruokainen mies Taro ja tyttäret Hertta, 6, ja Velma, 4, joille maistuivat vain harvat klassikot, kuten makaronilaatikko.

Perheessä vallitsi monelle tuttu tilanne: Ruoka ei maistu perheen pienimmille. Monesti vaivalla kokattu sapuska todettiin pahaksi jo ennen ensimmäistäkään haarukallista. ”Maistamatta pahaa” on Annikan termi tälle.

Annika ymmärsi, että ruoanlaitto perheessä piti saada uudelle tolalle.

Lue myös: Vaikea suhde ruokaan hallitsi juontaja Anni Hautalan lapsuutta: ”Olen saanut pahaa silmää syömisistäni”

”Lapsiperheessä on pakko laittaa ruokaa, siksi ruoanlaitosta täytyy tehdä itselleen hauskaa. Jos lapsia ei olisi, söisin varmaan kylmää lenkkimakkaraa.”

Lapset osallistuivat projektiin valitsemalla maita kartalta.

Keittiöhyppely alkoi currykanasta: ”Yök, täytyy olla pahaa.”

Loppiaisena 2011 Annika teki currykanaa, jossa oli Taron työmatkaltaan tuomaa thaimaalaista currya. Kun Annika nosti vadin ruokapöytään, lasten ilmeet nyrpistyivät.

”Yök, täytyy olla pahaa!” ja ”En syö!” lapset ilmoittivat yhteen ääneen.

Silloin Annikalla välähti. Idea oli syntynyt: Perhe söisi tästä lähtien vuoden ajan kerran viikossa jonkun tietyn maan ruokaklassikkoa. Annika löysi konseptille nimenkin: kitchen hopping, keittiöhyppely.

Ruokahuoneen seinälle ripustettiin iso maailmankartta, josta jokainen sai vuoronperään valita maan. Kokkailua ja ruokailua rytmittivät teemaan sopivat Spotify-listat, ja joskus perhe sai käsiinsä kulttuurille tyypillisiä vaatteita ja koristeita. Smörrebrödeja koristivat tanskanliput ja blinipöydässä koreilivat maatuskat. Tavoitteena oli tehdä ruoanlaitosta hauskempaa ja totuttaa lapset uusille mauille.

Keittiöhyppelyyn kuuluu, että ruoat tarjoillaan ja syödään maan tavalla. Jos maan tyyliin kuuluu syödä ruoka lattialla istuen, näin tehdään.

”Aluksi otimme helpoimmat maat: Englanti, Italia, Suomi ja Tanska. Kun tutut maat loppuivat, valitsimme lippujen perusteella eksoottisempia maita, kuten Libyan ja Ugandan. Me aikuiset tietysti koitimme valita maita, joiden ruoat on vähemmän työläitä toteuttaa.”

Sääntöihin kuului, että ystäviäkin sai kutsua kokkailemaan ja ravintolassakin sai syödä. Lasagnen ja tiramisun laittoi italilainen ystäväperhe, ja etiopialaisia injera-lettuja syötiin ravintolassa. Mutta säännöistä tärkein oli tämä:

”Pitää maistaa, mutta ei tarvitse tykätä.”

Ugandalainen luwombo-banaanilehtikääre, jonka sisälle kätkeytyy vihanneksia, kanaa tai kalaa.

Hinta: 10–20 euroa viikossa ja paljon aikaa

Kuten saattaa arvata, kunkin maan ruokatottumusten selvittämiseen, Spotify-listojen kokoamiseen, raaka-aineiden löytämiseen ja kokkailuun meni rutkasti aikaa. Annika ja Taro kokkasivat joka viikonloppu kolmen ruokalajin päivällisen – ei ihan hutaisten, vaan pieteetillä.

”Halusin tehdä autenttista ruokaa. Se vaati hirveästi taustatyötä, koska on vaikeata tietää mitä Ugandassa oikeasti syödään. Etsin reseptejä netistä ja kirjoista ja hain raaka-aineita Hakaniemen ulkomaisista marketeista.”

Kalliskin projekti oli. Purnukoita kerääntyi jääkaappiin tolkuttomia määriä: Erikoisia kalakastikkeita, tulisia currytahnoja ja soijasooseja. Läheskään kaikkea ei saatu syötyä.

Normaaliin ruokailuun verrattuna keittiöhyppely kulutti 10–20 euroa enemmän rahaa kuin ruokaostoksiin yleensä. Ei se kerta kirpaise, mutta 10 kuukautta putkeen hinta alkaa ja tuntua kukkarossa. Lokakuussa perhe väsyi projektiin, ja makaronilaatikko palasi ruokalistalle. Projekti ei päässyt vuoden tavoitteeseen, mutta 40 maata tuli kuitenkin koluttua.

Ranskalaisen keittiön luomus.

Keittiöhyppely kannatti: Lapset oppivat maistelemaan

Crème brûléen koostumus meni pilalle, endiivigratiinista puuttui respetissä mainittu kinkku ja tsekkiläinen olutkeitto ei maistunut kellekään.

”Ruoka oli aina autenttista, mutta ei se välttämättä aina hyvää ollut”, Annika nauraa.

Mutta hyviäkin makuja löytyi. Chimichurri-kastike ja kaakkois-aasialainen kalakastike on edelleen kovassa käytössä. Myös lasagne on jäänyt projektin jäljiltä ruokalistalle.

”Kaikki maistoivat kaikkea. Projektin jälkeen lapset eivät ole tuominneet herkästi uusia ruokia maistamatta.”

Annika mielestä keittiöhyppely sopii kaikille, jotka pitävät ruoanlaitosta ja haluavat piristystä arkeensa.

”Paitsi että lapset oppivat maistelemaan ruokia ja tutustuvat muihin maihin, keittiöhyppely myös lisää ymmärrystä muita kulttuureja ja ihmisiä kohtaan. Ovathan musiikki ja ruoka kulttuurien keskeisimpiä piirteitä.”

Mutta nyt perheen 13-vuotias kuopus on taas ottanut nyrpistelyn haltuunsa. Perhe syö joka perjantai joko tortilloja, pitsaa tai hampurilaisia, eivätkä lapset suostu muuttamaan ruokalistaa.

”Olen miettinyt, että olisi hauska viritellä homma uudestaan käyntiin. Vähän voisi relata rytmiä: Kokata joka toinen viikko tai kerran kuussa. Ja raaka-aineita voisi käyttää ruoissa useamman kerran, jotta hävikkiä tulisi vähemmän. Mutta tekemistä kyllä riittäisi. Onhan maailmassa maita!”

Takaniemen perheellä niitä on 150 jäljellä.

Lapset tekivät Tanskan teemailtaan koristeita legoista.

Kettukarkkikakussa on juustokakkutäyte ja sen pohja on gluteeniton.

Lue myös:  15 parasta juustokakkua – näillä hurmaat taatust

Juustokakut ovat maailman suosituimpia kakkuja. Kettukarkkikakku on uusin tulokas juustokakkusarjaan. Maailmalla mainetta niittävät erilaiset juustokakut ovat tuttuja näkyjä jokaiseen vuodenaikaan ja jokaisessa juhlassa. Kettukarkkikakusta tekee suositun sen täydellisen mehevä täyte, gluteeniton pohja ja häikäisevän kaunis kettukarkkikiille sen pinnalla.

Kettukarkkukakku sopii monenlaisiin juhliin

Kettukarkkikakku sopii juhlaan kuin juhlaan. Kirkkaan kiiltävä kiille on näyttävä joulun kahvipöydässä, se sopii myös syksyiseen sadonkorjuujuhlaan tai Halloween-tarjoiluihin. Kesällä sen voi koristella syötävillä pihakukilla ja pääsiäisenä sen voi koristella kiilteen lisäksi myös pienillä pääsiäiskaramelleilla.

Kettukarkkikakun pohja on gluteeniton ja täyte on tuttu juustokakusta

Gluteeniton pohja on todella mehevä. Se on tehty mantelimassasta. Kostea mantelimassa takaa pohjan mehevyyden ja herkullisuuden. Pohja paistetaan erikseen ja jäähdytetään.

Sen jälkeen pohjan päälle tehdään juustoinen täyte. Täyteläinen juusto saa kaverikseen jugurttia ja kermaa. Maukas täyte ei ole liian makea, jugurtti tasapainottaa sitä täydellisesti. Täytteen annetaan jähmettyä kylmässä, jonka jälkeen kakku koristellaan.

Kiille tehdään tutuista kettukarkeista.  Niitä sulatellaan hetki kattilassa pienen vesimäärän kera. Tummanpunaisen ja intensiivisen värin saa lisäämällä joukkoon hieman punaista karamelliväriä. Älä keitä kiillettä liian pitkään, muuten siitä tulee sitkeää. Pieneksi pilkotut kettukarkit kyllä sulavat veteen, kun sekoitat sitä koko ajan.

Koristele kakku haluamallasi tavalla sesongin mukaan.

Katso myös Anna.fi/Ruoka: Juustokakku näillä vinkeillä onnistut

Kotiliesi Leivonta + Ruoka on nyt kaupoissa! Joulun ihanin lukupaketti sisältää 92 sivua ihania ideoita leivontaan, herkulliseen ruuanlaittoon ja joulufiilistelyyn. Kansien sisältä löytyy reseptit loppuvuoden kuumimpaan hittikakkuun, meheviin hapanjuurileipiin ja kalaherkkuihin. Myös kasvissyöjiä hemmotellaan aukeamatolkulla herkullisia vegevaihtoehtoja.

Lue lisää: Kotilieden Unelmien Joulu -sivusto on auki! Tervetuloa joulutunnelmaan!

Haluatko lehden omaksesi? Arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan ihana lukupaketti. Viiden onnekkaimman postiluukkuun kilahtaa Kotiliesi Leivonta + Ruoka -lehden lisäksi myös Unelmien joulu -erikoisnumero, joka pursuaa ruokareseptien lisäksi myös koristeluideoita ja käsityövinkkejä kotiin tai lahjakääreisiin. Ohjeet kilpailuun osallistumiseen löydät jutun lopusta.

Lue lisää: Kotilieden ja Annan joululehti ilmestyi – Unelmien Joulu on tulvillaan ihania ideoita!

Talven huikein hittikakku on tässä!

Kotiliesi Leivonta + Ruoka kätkee sisälleen kattavan kakkupaketin! Joulupöydän kruunaa pysäyttävän upea sulatetuilla kettukarkeilla kuorrutettu gluteeniton juustokakku. Pohjassa maistuu mehevä mantelimassa, ja täytettä on raikastamassa jogurtti. Kettukarkkikakku on takuuvarma somehitti! Kurkkaa ohje sen leipomiseen lehdestä.

Kuva: Mirva Kakko

Kotiliesi Leivonta + Ruoka tuo kotiisi myös uunituoretta leipää. Opettele siis vehnäisen hapanjuurileivonnan salat ja leivo elämäsi parasta leipää.

Tarvitset vain laadukkaita jauhoja, vettä ja suolaa – ja ennen kaikkea aikaa, aikaa, aikaa. Hapanjuuren valmistukseen hurahtaa helposti jopa kuukausia, sillä juuri voimistuu vanhetessaan. Kaipaatko oikoreittiä? Valmiin juuren voit ostaa myös leipomosta.

Kuva: Mirva Kakko

Kotiliesi Leivonta + Ruoka tuo herkkuja niin vegaanille kuin kalaa rakastavalle

Vegaaninen joulupöytä on niin pullollaan ihania makuja, että sekasyöjäkin nauttii. Koko juhlan voi luoda kasviksilla ilman, että kenenkään ei tarvitse jäädä mistään paitsi. Pöydän kruunaa näyttävä vegekinkku. Pienellä vaivalla lisukkeeksi voi taikoa munakoisosilliä tai porkkalaa. Erilaista, yllättävää, herkullista!

Savustettu kokonainen munakoiso koristellaan raikkaalla jogurttikastikkella, ja sen päälle ripotellaan pirskahtelevia granaatinomenansiemeniä. Juhlapöydän kruunaa vielä vegaanin juustopöytä, jonka juustot hurmaavat täyteläisyydellään paatuneemmankin skeptikon. Ohjeet löydät lehden uumenista.

Kuva: Mirva Kakko

Kaipaatko silti pöytään porkkalan sijasta aitoa eväkästä? Reseptit uusiin, moderneihin kalaherkkuihin löydät Kotiliesi Leivonta + Ruoka -lehdestä. Varaa joulukalat kalakauppiaalta hyvissä ajoin etukäteen ja kiikuta kotiin aivan aaton kynnyksellä, jotta mausteisessa bouillabaisse-liemessäsi maistuu vielä tuore meri.

Kuva: Kristiina Kurronen

Osallistu kilpailuun ja voita ihanan jouluinen lukupaketti!

Kotiliesi Leivonta + Ruoka -lehdessä riittää luettavaa vuoden pimeimpiin iltoihin –  mutta niin riittää myös Annan ja Kotilieden Unelmien joulu -erikoisnumerossa. Osallistumalla arvontaan voit voittaa molemmat lehdet itsellesi tai ystävällesi! Jouluiset lukupaketit lähtevät viidelle kilpailuun osallistuneelle. Osallistua voit alla olevalla lomakkeella ja ennen sunnuntaita 17.11.

Joulun makeiden herkkuövereiden keskellä pieni, tai vähän suurempikin, pala suolaista piirakkaa, pasteijaa tai muffinia tekee terää. Tuhdit juustot, suolainen savuporo, makeaksi paahtunut kurpitsa sekä raikkaan pirteä puolukka tuovat suolaisiin leivonnaisiin joulun maun.

Lue myös: Leivo pientä suolaista myyjäisiin!

Juustopiirakka ilman pohjaa

Juustopiirakka ilman pohjaa ei jätä juuston ystävää kylmäksi. Raejuustoa, cheddaria, emmentalia ja sinihomejuustoa sisältävä täyteläinen juustopiirakka kannattaa tehdä hyvissä ajoin valmiiksi, jotta maut ennättävät tasaantua ja tekeytyä. Korvaamalla jauhot mantelijauhoilla saat gluteenittoman piirakan, joka sopii kaikille vieraille.

Pinnalle koottava vihreä salaatti viikunoilla raikastaa tuhdin juustopiirakan. Kuva: Pekka Holmström

Ohje: Juustopiirakka ilman pohjaa

Ranskalainen äyriäispiiras – peltigalette äyriäisillä

Ranskalainen avopiirakka eli galette taipuu myös suomalaisiin pikkujouluihin peltipiirakan tapaan tehtynä. Suolainen piirakka on rennon rustiikkinen paitsi ulkonäöltään, myös valmistustavaltaan. Taikina valmistuu simppelisti sekoittamalla ainekset yhteen ja reunat voi taitella huolettomasti täytteen päälle. 

Pikkujoulukauteen tai vaikkapa uuden vuoden juhliin suloisesti sointuva ranskalainen äyriäispiirakka kätkee sisäänsä sitruunalla raikastettua ranskakermaa, lohta sekä katkarapuja. Viime silaus syntyy tuoreesta tillistä sekä rouhaisusta roseepippuria.

Voilà! Ranskalainen klassikkopiiras galette taipuu suomalaisiin pikkujouluihin peltipiiraan tapaan. Kuva: Pekka Holmström

Ohje: Ranskalainen äyriäispiiras – peltigalette äyriäisillä

Poro-puolukkamuffinit

Suolainen savupororouhe ja kirpeä puolukka maistuvat rosmariinin maustamissa ja juuston mehevöittämissä muffinissa ihanan metsäiseltä. Poro-puolukkamuffinien leipominen onnistuu takuulla tumpelommaltakin leipurilta. Tärkeää on sekoittaa ainekset huolellisesti, mutta välttää vaivaamista, jottei taikinaan muodostu sitkoa. Jaa taikina voideltuun muffini­vuokaan, paista vartin verran ja tarjoa jäähtyneenä.

Poro-puolukkamuffinit maistuvat mainioilta jäähtyneinä. Kätevä kokki leipoo ne valmiiksi hyvissä ajoin, pakastaa ja nostaa tarjolle tarpeen mukaan. Kuva: Pekka Holmström

Ohje: Poro-puolukkamuffinit

Filonyytit

Joulun ihanimmat nyytit ovat tässä. Somat filonyytit tehdään valmistaikinasta näppärästi muffinivuoassa. Rapean filotaikinan sisään kätkeytyy aromikasta fetajuustoa sekä paahdettua kurpitsaa, joka sopii loistavasti leivontaan makunsa ja rakenteensa takia. Makean ja suolaisen suloinen liitto viimeistellään pinjansiemenillä, joihin uunin lämpö tuo herkullista paahteisuutta.

Filotaikinasta valmistuvat talven helpoimmat suolapalat kurpitsa-fetajuustotäytteellä. Kuva: Pekka Holmsröm

Ohje: Filonyytit

Kurpitsa-saksanpähkinä-homejuustopasteijat

Näiden veikeiden pikkupasteijoiden salaisuus piilee itse tehdyssä rahka-voitaikinassa. Vaikka kaupan valmistaikina houkeuttelisi, tässä tapauksessa pieni vaivannäkö palkitsee suussa sulavalla maullaan. 

Herkullisten vegepasteijoiden sisään kätkeytyy makeaksi paahtunutta kurpitsaa, rapeana rouskuvia saksanpähkinöitä sekä sinihomejuustoa. 

Herkullisten vegepasteijoiden salaisuus piilee itse tehdyssä rahka- voitaikinassa. Kuva: Pekka Holmström

Ohje: Kurpitsa-saksanpähkinä-homejuustopasteijat