Vantaalainen Jesse Henrik Eemeli, 35, sai kimmokkeen ruoanlaittoon ollessaan kahdeksannella luokalla TET-harjoittelussa kotitalousopettajan opissa. Seuraavana kesänä hän valmisti elämänsä ensimmäisen voileipäkakun omiin rippijuhliinsa. Kakku ei ollut perinteisimmästä päästä.
”Käytin siinä täytteenä kinkkupateeta. Sanotaanko, että se ei välttämättä ollut ihan kaikista parhaimman makuinen”, Jesse kertoo huvittuneena.
Ensimmäiset voileipäkakkukokeilut olivatkin aluksi melkoista haparointia. Läheiset kehottivat jo siirtymään muiden kakkujen leipomiseen. Lannistumisen sijaan kommentit saivat Jessen sisuuntumaan.
”Siitä se palo oikeastaan syntyikin, että minähän vielä teen parhaimman mahdollisen voileipäkakun.”
Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana hän on valmistanut niitä noin parisataa. Voileipäkakkujen leipomisesta on tullut niin sanotusti hänen juttunsa.
Vuosien kokeilujen ja kömmähdysten myötä hän uskoo nyt saavuttaneensa täydellisen voileipäkakun reseptin. Se pohjautuu useammalta isoäidiltä keräämäänsä ohjeeseen, joita hän on selvittänyt sukujuhlissa kyselemällä. Perinteisistä resepteistä hän on tuunaillut vuosien varrella modernimman version.
Huippuunsa hiottu kinkkuvoileipäkakku saa tekijältään ylistystä.
”Maku on yksinkertaisesti täydellinen.”
Kakkua tehdessä ei kaloreita lasketa
Voileipäkakut löysivät tiensä Ruotsista Suomeen 1950-luvulla. Ensimmäinen voileipäkakun ohje julkaistiin Kotiliedessä vuonna 1956.
Suomenruotsalaisesta suvusta tuleva Jesse kertoo voileipäkakkujen olleen heidän sukujuhliensa juhlapöytien kulmakivi aina. Lapsena hän muistaa kärkkyneensä kakkujen vierellä ja odottaneensa, josko voisi hakea lisää.
Jesse on halunnutkin pitäytyä reseptissään lapsuudesta tutussa makumaailmassa. Hän on muuttanut isoäideiltä keräämiään ohjeita vain muutaman ainesosan osalta.
”1950-luvun resepteissä joka toinen kerros oli ruispaahtoa ja joka toinen vehnäpaahtoa. Omassa versiossani käytän pelkästään makeaa vehnäpaahtoleipää, joka on myös ohuempaa kuin entisaikojen leivät.”
Leivät hän kostuttaa kerroksittain maidolla ja lihaliemellä. Sillä tavoin kakkuun saa samanlaista tunnelmaa ja värimaailmaa kuin viisikymmenluvun verrokeissa. Sopiva määrä kostuketta on teelusikallinen yhtä leipäpalaa kohden.
Mummoilta saaduissa resepteissä kakkuun laitettiin kahta erilaista täytettä, mutta Jesse itse vannoo yksinkertaisuuden nimeen. Yksi täyte riittää, sillä tärkeää kakussa on raikkaus.
”Olen vuosien varrella jättänyt kaiken turhan pois, ja keskittynyt enemmän täytteiden mittasuhteisiin ja tasapainoon.”
Täytettä tehdessä on Jessen mukaan oleellista, ettei sitä työstä liikaa tai liian vähän. Kovasti työstetystä täytteestä tulee vetinen ja löysä, jolloin makukaan ei todennäköisesti ole toivotunlainen. Vähäinen käsittely taas jättää täytteen helposti tönköksi, jolloin kakun leikkaaminen vaikeutuu.
Voileipäkakku on juhlaherkku, jota syödään tavallisesti korkeintaan kerran vuodessa. Jessen mukaan tästä syystä kakkua tehdessä ei kuulu laskea kaloreita.
”Terveellisyys on unohdettava, koska voileipäkakun ei kuulu olla terveellistä. Ei sitä muutenkaan kukaan syö kilokaupalla.”
Koristeluissa ei sovi kitsastella
Hätähousujen ei voileipäkakkujen tekoon kannata ryhtyä. Jessen mukaan täydellisesti mehustuneen kakun aikaansaamisessa kestää vähintään vuorokauden verran.
Kun leipäpalat on kostutettu ja täytteet lisätty, tulee kakun mehustua vuoassa ensiksi 12 tunnin verran. Sen jälkeen vuoka käännetään ja annetaan kostua toisen 12 tunnin ajan. Päivän mittaisen mehustumisen jälkeen kakku koristellaan ja laitetaan jähmettymään jääkaappiin neljäksi tunniksi.
”Se on melkein kahden päivän homma, kun kakun tekee kunnolla.”
Koristeluissa Jesse suosii suolaisen ja makean yhdistelmiä. Palvikinkusta rullatut ruusukkeet ja viinirypäleet ovat hänestä lyömätön pari. Lisukkeina toimivat myös kirsikkatomaatit, persilja ja retiisi. Kakun reunoihin hän ripottelee juustomurua.
”Koristeluiden suhteen ei pidä olla nirso, vaan ennemmin antelias. Jokaiselle kakkupalalle tulisi riittää koristeita.”
Jessen mukaan runsailla koristeilla voi korvata puuttuvat koristelutaidot. Kun kakku on kukkurallaan koristeita, ei ole väliä, osaako ne asetella hienosti. Hänestä vähäisillä koristeilla on hankalaa lähteä taiteilemaan hienoa lopputulosta.
Jesse väitti Threads-sovellukseen tekemässään päivityksessä, että hänen loihtimallaan voileipäkakkureseptillä voisi voittaa jonkun sydämen. Kysyttäessä, mikä tekee kakusta niin vastustamattoman, alkaa Jesseä naurattaa.
”Se on mehevä ja epäterveellisen täydellinen. Sopii hyvin vaikka aamupalana tarjoiltavaksi.”
Lue myös Anna.fi: Tuna melt -voileipäkakku on astetta rennompi versio ikisuosikista – valmistuu hapanjuuripaahtoleivistä