”Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo.”
Kansanlaulukin sen kertoo: puuro on yksi rakastetuimmista jouluruoista. Mutta miksi jouluna syödään riisipuuroa?
”Ihmisethän ovat ennen vanhaa syöneet puuroja, vellejä ja kaiken maailman muhennoksia ja patoja. Jouluna puuro on ollut vähän juhlavampi”, sanoo ruokaperinteen tutkija Maarit Knuuttila.
Joulupuuro saatettiin keittää veden sijaan maitoon. Aikoinaan puurokattiloissa ei kuitenkaan porissut tuontiriisi vaan oman maan mullissa kasvanut ohra.
Lue myös: Riisipuuron voi keittää monella tyylillä – teetkö joulupuuron punaisesta maidosta vai kaurajuomasta?
Riisipuuro oli statussymboli
Suomeen riisipuuro saapui Ruotsista 1700-luvulla. Ensimmäisinä sen osaksi jouluperinteitään omaksuivat aateliset, pappilat ja muut rikkaammat kaupunkilaisperheet.
Valkoisesta riisipuurosta tuli statussymboli, joka kertoi perheen varakkuudesta.
”Riisi on ollut suhteellisen kallista. Sitä on hankittu jouluksi muiden siirtomaatavaroiden kanssa. Riisipuuro on tehnyt juhlasta erityisen kalleutensa ja ehkä hienoutensakin puolesta”, Knuuttila sanoo.
Hintavia olivat myös rikkaan väen puurolautasen kyytipojat: rusinasopan rusinat, viskunasopan luumut sekä kaneli ja sokeri.
”Aateliset noudattivat säädynmukaista ruokakulttuuria ja olivat kiinnostuneita uutuuksista ja uusista tavoista”, Knuuttila sanoo.
Riisipuurosta tuli koko kansan suosikki
Koko kansan herkkua riisipuurosta tuli 1900-luvun alkupuolella. Tutkijan mukaan muutos näkyy lehdissä: 1930-luvun mainokset kauppaavat riisiä joulupuuron aineksena.
”Toki ohra on ollut kilpailijana koko ajan. Hankkija lanseerasi 1931 joulupuuroon murkinahiutaleita, jotka oli tehty ohrasta”, Knuuttila sanoo.
Puhe riisipuuron puolesta ja vastaan alkoi lisääntyä.
”Jo silloin on ollut kirjoituksia, että riisi on epäterveellistä. On väitetty, että riisi olisi ollut haitaksi hampaille”, Knuuttila sanoo.
Ruokahistorioitsija Ritva Kylli kertoo Suomen ruokahistoria -teoksessaan (2021), että eräässä lehdessä riisipuuron kuvaillaan nousseen Suomessa niin suosituksi, että riisiryyneistä tuli kauppiaille merkittävä tulonlähde.
”Kirjoittaja itsekin muisti, miten hän oli 6-vuotiaana poikana päässyt ensimmäistä kertaa maistamaan riisipuuroa ja miten hän hiukan vanhempana oli aina kaupungissa käydessään käynyt kymmenpennisellään syömässä riisipuuroa”, Kylli kirjoittaa.
Tonttuja ei saanut jättää ilman puuroa
Raaka-aineiden lisäksi olennaisia ovat olleet myös puuron liittyvät perinteet.
Maaseudulla vanha kansa vei jouluna puuroa tontuille ja haltijoille. Uskomusten mukaan tontut suojelivat kodin onnea. Siksi niitä ei pitänyt suututtaa.
Jos saunatonttu, kotitonttu ja riihitonttu jäivät ilman puuroa, saattoivat seurauksetkin olla katastrofaaliset.
”Ihmiset uskoivat, että silloin tapahtuisi jotain todella pahaa. Sauna tai riihi voi palaa tuosta vain. Lehmät eivät poi’i tai ihmiset tai eläimet sairastuvat”, Maarit Knuuttila sanoo.
Entä se manteli?
Tutumpi puuroperinteistä lienee puuron sekaan piilotettu manteli. Ainoan mantelin kattilasta lautaselleen kauhovalla on lupa toivoa. Mantelin ajateltiin tuovan naimattomalle naimaonnea ja naimisissa oleville perheenlisäystä.
Joissain kodeissa mantelinsaajan on pitänyt lausua runo muulle pöytäseurueelle.
Suomalaisten kaupunkilaisten koteihin manteliperinne valui riisipuuron tapaan Ruotsista 1800-luvulla.
Tiettävästi perinteen juuret ulottuvat jo antiikin aikaan. Antiikin Rooman saturnalia-juhlissa ja antiikin Kreikan Kalendae-juhlissa oli tapana piilottaa ruokaan papu, joka teki löytäjästään päiväksi kuninkaan. Hallitsijalla oli valta määrätä muille tehtäviä.
Myöhemmin englantilaiset, saksalaiset ja ranskalaiset ovat kätkeneet papunsa muun muassa loppiaispuuroonsa. Tarkkaa tietoa siitä, miksi papu muuttui manteliksi, ei ole.
Ruokatutkija Alexandra Grigorieva arvelee Helsingin yliopistolle antamassaan haastattelussa, että perinne voisi liittyä siihen, että manteli on ollut riisin tapaan kallis luksustuote. Toisaalta kuoritun mantelin on ehkä ajateltu olevan helpommin kätkettävissä valkoiseen puuroon.
Lue myös Seura.fi: Tiedätkö, mikä on joulupöydän vanhin ruoka? Perinteikäs herkku maistui jo Suomen ollessa katolinen maa
Joulupuuro on arkipäiväistynyt
Aikoinaan jouluaatto huipentui saunaan ja puuroon. Sittemmin joulupuuron hohto aattopäivän juhlaruokana on hiipunut.
”Joulupuuro on arkipäiväistynyt. Meillä on nykyisin varaa melkein kaikkeen. Valkoinen riisi ja maito eivät enää tuo luksuksen ja eksotiikan tuntua jouluun”, Knuuttila sanoo.
Joulunalusajan tarjottavana riisipuuro pitää yhä pintansa. Koulujen, päiväkotien ja yhteisöjen joulutapahtumiin ja -juhliin puuro on kuulunut vuosikymmeniä.
Perinteisen kaneli-sokerilla ja mantelilla tarjottavan riisipuuron rinnalle ovat tulleet Tuomaan markkinoiden hifistelypuurot misokinuskin kaltaisilla höysteillä.
Tutkijan mukaan uudet versiot kertovat joulupuuron nostalgia-arvosta ja vakiintuneesta asemasta. Ihmiset haluavat vaalia ja uudistaa lapsuudestaan tuttuja perinteitä.
”Joulupuuron syönti riittää yhä joulun tulolupaukseksi”, Knuuttila sanoo.
Jutussa on käytetty lähteenä Maarit Knuuttilan haastattelun lisäksi Hotelli- ja ravintolamuseon artikkelia Joulupuuron pieni historiikki ja Helsingin yliopiston artikkelia Miksi riisipuurossa on manteli? sekä Ritva Kyllin teosta Suomen ruokahistoria – Suolalihasta sushiin (2021, Gaudeamus).
