Tarjousjauhelihaa saa joskus todella hyvään hintaan, silloin siitä kannattaa laittaa osa pakastimeen. Tämä niksi saiturin lehtipihvistä kannattaa ottaa talteen, jos haluat olla tehokas ja esivalmistella arkiruokia pakastimeen etukäteen.

Lue myös: 10 x paras jauheliharuoka – koko perheen suosikit

Netti on pullollaan hyviä ideoita siitä, miten säästää ruoanlaitossa. Tämäkin idea on poimittu sieltä. Ruoka tunnetaan myös nimellä köyhän miehen lehtipihvit. Lehtipihvi tehdään normaalisti  naudan ulkofileestä, mutta tässä ohjeessa lehtipihvit tehdään jauhelihasta.

Lehtipihvi jauhelihasta

Paras valinta on vähärasvainen jauheliha, sillä se säilyy pakasteessa paremmin. Kalkkunan- ja broilerinjauhelihaa saattaa löytää usein ”laputettuna” eli punaisella aletarralla merkittynä, joten kokeile vaihtelun vuoksi joskus myös sitä vaihtoehtoa.

Tarvitset yhteen pihviin noin 150 g jauhelihaa. Lihaa ei mausteta eikä sen joukkoon sekoiteta mitään. Se säilyy pakastimessa paremmin mitä vähemmän sitä käsittelee.

Kun teet lehtipihvit jauhelihasta, tarvitset kelmua ja kaulimen. Kuva: Mirva Kakko

Kauli noin 150 g jauhelihaa littanaksi ”pihviksi” kahden kelmun välissä. Pihvin voi nostaa pakastimeen sellaisenaan kelmutettuna. Jos haluat olla ekologisempi, käytä kelmun sijaan leivinpaperia. Nosta littana pihvi pakastimeen, näin sinulla on aina puolivalmis ruoka odottamassa: paistoa vaille valmis pihvi!

Kelmu irrotetaan ennen paistoa. Kuumenna pannu, lisää siihen vähän öljyä tai voita. Kun voi kuplii kauniisti, lisää pihvi pannulle. Painamalla jäistä pihviä esimerkiksi kattilan kannella, se pysyy littanana ja paistuu tasaisesti. Paista jauhelihapihvi molemmilta puolilta.

Tarjoile valmiit pihvit vegelisukkeen kera. Ruusukaali tai ranskalaiset ovat loistavia lisukkeita.

Maustevoi ja pihvi kuuluvat yhteen

Tarjoile pihvi kasvisten ja maustevoin kanssa. Maustevoi on legendaarinen lisuke lehtipihville. Sitä saa kaupasta myös valmiina, mutta itse tehty on tietenkin parempaa.

Sekoita pehmeän voin tai margariinin joukkoon yrttituorejuustoa. Muotoile seos pötköksi kelmun sisällä ja nosta jähmettymään jääkaappiin. Pötkylästä on helppo tehdä viipaleita pihvin päälle.

Metsä-Tissue on tutkinut leivinpapereiden kestävyyttä. Kerran käytetyn leivinpaperin uudelleen käyttö saattaa kuulostaa säästeliäältä vaihtoehdolta, mutta ei välttämättä ole kovin käytännöllinen eikä turvallinen tapa säästää.

Lue myös: Varo tätä virhettä! Voipaperi voi aiheuttaa katastrofin uunissa – näin erotat voi- ja leivinpaperin

Kysyimme Metsä-Tissuen Pohjoismaiden myyntijohtaja Auli Hakkaraiselta neuvoja leivinpaperin uudelleen käyttöön. Leivinpapereita on erilaisia.  Kuluttajan tulisi kurkata pakkauksesta käyttöohjeet.

”Kun leivinpaperi on käytetty kerran, valmistaja ei lupaa sille enää pakkauksen mukaista lämmönkestoa. Pakkauksen ohjeet kannattaa aina lukea. Meidän Saga-levinpaperille luvataan pakkauksessa 250 asteen lämmönkesto. Tämä luvataan paketissa ja vastuumme loppuu siihen”, Hakkarainen sanoo.

Kun leivinpaperia on käytetty kerran, sen koostumus muuttuu, silikonipinta ei ole enää tarttumaton eli se niin sanotusti kuivahtaa ja paperi haperoituu sekä hiiltyy. Paperin pintaan jää helposti pieniä murusia, sokeria tai rasvaa. Näin olleen paperi ei välttämättä kestä uutta paistoa, ja rasvatahrat, taikinanmurut tai sokeri syttyvät helpommin palamaan uunissa.

Hakkaraisen mukaan on myös toinen syy miksei haperoa kerran käytettyä leivinpaperia kannata laittaa uudelleen uuniin.

Lue myös: TM testi: Sähkösyöppönä pidetty pyrolyysitoiminto on tullut takaisin

”Uunikanta on vaihtunut tai vaihtumassa kotitalouksissa. Monissa kodeissa on uusia uuneja, joissa on pyrolyysitekniikkaa. Kun uunin laittaa päälle normaalisti ja asettaa mittarin esimerkiksi 200 asteeseen, uunin tekniikka haluaa kuumentaa uunin mahdollisimman nopeasti 200 asteeseen, jolloin uuni saattaa ottaa pyrolyysitekniikan haltuun hetkellisesti, eli uunin seinämät voivat olla pienen hetken jopa 500 asteisia, vaikka pyrolyysitoimito ei olisi päällä”, Hakkarainen sanoo ja jatkaa:

”Rapiseva ja hauras ja kiertoilman ansiosta lepattava leivinpaperi saattaa osua uunin seinämiin ja syttyä palamaan. Vaarallinen riski on siis olemassa. Tätä monet eivät tiedä.”

Oma uuni kannattaakin ottaa haltuun ja tutustua käyttöohjeisiin hyvin. Myös uunien virhemarginaalit lämmössä saattavat heitellä hurjasti.

Italialainen peltileipä eli focaccia ei ole rasvakammoisille, sillä sitä leivottaessa ei oliiviöljyssä nuukailla. Öljyä lisätään niin taikinaan, vuoan pohjalle kuin leivän pinnallekin. Juuri ronskissa öljyn määrässä piilee focaccian maun herkullisuus.

Lue myös: Juureen leivottu maalaisleipä, spelttifocaccia ja 3 muuta rapeakuorista leipäreseptiä

Focaccia valmistuu samoista aineksista kuin pizzataikinakin: jauhoista, oliiviöljystä, vedestä ja hiivasta. Leivontaan voi käyttää valmista pizza-jauhoseosta, durum-vehnäjauhoja tai tavallisia vehnä- tai hiivaleipäjauhoja. Gluteeniton focaccia valmistuu gluteenittomasta jauhoseoksesta. Taikinan voi mehevöittää juuressoseella tai maustaa vaihteeksi vaikka aurinkokuivatuilla tomaateilla.

Monen suuhun focaccia on parhaimmillaan uunituoreena yksinkertaisesti suolalla ja rosmariinilla maustettuna, mutta päälle voit laittaa monenlaisia täytteitä. Hyviä valintoja ovat esimerkiksi oliivit ja pienet kirsikkatomaatit, jotka painellaan taikinaan ennen paistamista. Toiset höystävät focaccian meheväksi juustolla tai astetta ruokaisammaksi lihalla.

Italiassa focaccia syödään usein sellaisenaan tai alku- ja pääruoan lisukkeena. Erityisen ihanalta tuore focaccia maistuu kuuman keiton kaverina tai suolaisena suupalana kuohuvan kera. Roomassa focacciaa syödään myös täytettynä ja melkein joka kadun kulmasta löytyykin kojuja, joista focacciaa löytyy toinen toistaan herkullisemmilla lisukkeilla täytettynä. 

Ohje: Täytetyt focaccialeivät

Täytä focaccia piparjuuri­tuorejuustolla ja paahtopaistilla tai uunikuiva­tulla tomaatilla, mozzarellalla ja parmankinkulla. Kuva: Sampo Korhonen

Rosmariini-focaccia

Rosmariinilla maustettu focaccia, focaccia al rosmarini ei ehkä raaka-aineilla koreile, mutta hurmaa herkullisella maullaan. Oliiviöljyä ja parmesaanijuustoa ei leivonnassa säästellä ja juuri niissä piileekin leivän juju. Kokeile rosmariinin sijaan myös muita yrttejä, esimerkiksi salviaa.

Focacciassa maistuu rosma­riini, suola ja oliiviöljy. Kokeile myös muita yrttejä, kuten salviaa. Kuva: Jorma Marstio

Ohje: Rosmariini-focaccia 

Tomaatti-focaccia

Tässä reseptissä focaccia saa lisämakua aurinkokuivatuista tomaateissa, jotka jo leivontavaiheessa piilotetaan taikinaan suloisiksi sattumiksi. Kylmään nesteeseen tehty leipä kohotetaan hitaasti jääkaapissa yön yli, minkä ansiosta tomaatti-focaccian maku on muhkea ja maukas. 

Muistathan peitellä taikinakulhon huolellisesti kelmulla tai sulkea sen esimerkiksi tiiviiseen rasiaan niin, ettei ilma kuivata taikinaa ja tee sen pinnasta kovaa ja kuivahtanutta.

Kylmään nesteeseen tehty leipä kohotetaan jääkaapissa yön yli. Näin leipä saadaan vastapaistettuna pöytään. Kuva: Norman Ojanen

Ohje: Tomaattifocaccia

Punajuuri-focaccia 

Tämän italialaisen peltileivän kauniin purppurainen väri ja ihana mehevyys tulee punajuurisoseesta. Valmis juuressose helpottaa leipojan urakkaa, kun juuresten kuoriminen, keittäminen ja soseuttaminen jää väliin. Punajuuri-focaccian taikinaan tulee durumjauhojen lisäksi myös ripaus ruista. Viimeinen silaus focacciaan saadaan pintaan ripoteltavalla sinihomejuustomurulla, joka on tunnetusti punajuuren paras kaveri.

Jos sinihomejuusto ei ole makuusi, korvaa se parmesaanijuustolla. Kuva: Jukka Pakarinen

Ohje: Punajuuri-focaccia

Speltti-focaccia

Perinteisesti vehnäjauhoista leivottu focaccia saa tässä ohjeessa ryhtiä speltistä ja cashewpähkinöistä. Ennen paistamista pinta sivellään rypsiöljyllä ja päälle ripotellaan parmesaaniraastetta sekä merisuolahippusia. Uunituore speltti-focaccia on niin maukas, että se katoaa syöjiensä suihin ennätysvauhtia.

Cashewpähkinät ja spelttirouhe tekevät focacciasta mukavan rouheista purtavaa. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Speltti-focaccia 

Pepperoni-artisokkafocaccia

Tämä focaccia on kuin italialainen antipastotarjotin kaikilla herkuilla kruunattuna. Pepperoniviipaleilla, makeaksi paahdetuilla kirsikkatomaateilla sekä grillatuilla latva-artisokilla päällystetty leipä käy sellaisenaan jo pienestä ateriasta. Hyödynnä myös latva-artisokkien öljymarinadi ja pirskottele sitä oliiviöljyn sijaan pepperoni-artisokkafocaccian päälle tuomaan makua.

Pepperoni-artisokkafocaccia on mehukas ja ruokaisa leipä, joka rakastaa hyvää oliiviöljyä. Kuva: Sampo Korhonen

Ohje: Pepperoni-artisokkafocaccia

Erityisen ravinnepitoinen ja herkullisen makuinen Frex hurmasi Saksassa messuilla ja nyt sitä viedään tukkujen kautta ravintoloihin Keski-Euroopassa. Uskoisitteko, että eurooppalaiset huippuravintolat tarjoilevat kohta suomalaista perunaa?

Saksalainen ruokaguru Hedrik Haase rakastui suomalaiseen perunaan vuosi sitten Grüne Woche -messuilla. Keskellä Frex-perunan isä ja äiti Tapio Knuuttila ja Pia Tapio-Knuuttila.  Kuva: Skabam

Hyvää suomalainen peruna onkin. Siitä on syytä olla ylpeä. Suomalaista ruokaa yli kymmenen vuotta Euroopassa promonnut Tapio Knuuttila on sitä mieltä, että meillä on käsissämme jotain ainutlaatuista ja herkullista.

”Suomalainen peruna on aivan omaa luokkaansa. Meillä on pitkät valoisat kesäyöt ja puhdasta vettä. Ja ammattitaitoiset perunanviljelijät. Näistä aineksista syntyi myös Frex”, Knuuttila kertoo.

Paluu juurille

Mikä tekee Frex-perunasta niin erityslaatuisen? Ja hinnaltaan myös kalliimman kuin niin sanottu tavallinen perusperuna?

”Perunamme jippo on sen korkeissa ravinnepitoisuuksissa, joka puolestaan saa perunan maun kohdilleen. Kaiken salaisuus piilee ainutlaatuisessa tuotantotavassa, jossa ollaan luonnon kanssa hyviä kavereita, jolloin myös maaperän mikrobiologia alkaa toimia. Perunan kasvatuksessa on palattu niin sanotusti oikeasti sen juurille”, Frex-perunan sopimusviljelijä ja peruna-professorinakin tunnettu Rami Lilja kertoo.

Juuri oikeanmakuisen ja ravinteikkaan perunan luominen ei ole tapahtunut yhdessä yössä. Sen eteen on tehty töitä vuosia. Yksi tärkeimpiä asioita on viljelykierto, eli samassa maassa ei kasvateta vuodesta toiseen samaa lajiketta. Peltomaahan myös murskataan kasveja ravinnoksi tuleville perunoille. Näin maahan saadaan hiiltä ja humusta, jotka tehoviljellystä pellosta hiipuvat.

Frex-perunoita on tutkittu tarkkaan laboratoriossa. Sitä ei kutsuta turhaan superpotuksi. Perunan ravinnepitoisuuksien on tutkimuksissa todettu olevan tavallisesti viljeltyä perunaa huomattavasti korkeammat. Esimerkiksi kaliumia, kuparia ja rautaa superpotussa on enemmän kuin tavanomaisessa perunassa. Frex-perunat ovat myös hyviä B-vitamiinien lähteitä, yrityksen sivuilla kerrotaan laboratoriotuloksista.

Loistavien ravinneainepitoisuuksien lisäksi perunasta tekee superpotun sen hiilinegatiivisuus. Tämä johtuu siitä, että lannoitekasvit sitovat itseensä niin paljon hiilidioksidia.

Perunassa on myös ainutlaatuinen ”vanhan ajan” potun maku. Huippukokit ovat olleet mukana testaamassa perunaa, ja ylistävät sen herkullisuutta.

Huippukokit Taneli Myllyvirta (vas.), Ilkka Lääveri, Jari Vesivalo ja Pekka Terävä ovat olleet mukana Frex-perunan kehityksessä ja testanneet perunaa erilaisissa ruokalajeissa. Kuva: Skabam

Suomessa Frex-perunaa voi ostaa tällä hetkellä K-kaupoista ja jonkin ajan kuluttua myös S-ryhmän Food Market Herkusta. Lisäksi Lidleihin on tulossa ainakin yhtä lajiketta myyntiin. Perunan kilohinta on arvokkaampi kuin tavallisen perunan. Sen kilohinta on ollut noin 2,50 –3,00 euron välillä.

Mitä Frex-perunasta voi kokata?

Perunan terveellisyys riippuu kuitenkin siitä, miten se valmistetaan. Paras tapa säilyttää perunan terveyshyödyt, on kypsentää se kuorineen esimerkiksi paahtamalla tai höyrykypsentämällä ja nauttia sellaisenaan.

Frex-perunaa löytää tällä hetkellä kolmena eri lajikkeena kaupoista: Jazzy, Soraya ja Noblesse.

Jazzy on kiinteä peruna, joka soveltuu keitettäväksi sekä paahdettavaksi tai perunasalaattiin. Se säilyttää hyvin muotonsa, eikä hajoa muhjuksi kattilassa. Jazzy valmistuu parhaiten kattilassa kuoripottuina tai höyryttämällä kypsentäen. Myös paahtaminen on oivallinen tapa valmistaa perunat.

Soraya on yleisperuna, joka soveltuu makeutensa ansiosta todella hyvin paahtamiseen uunissa. Kotikokit ovat ylistäneet sitä paahtamisen jälkeen, että sen paistopinta on rapea, ruskea ja herkullisen karamellisoitunut uunipaahtamisen jälkeen.

Noblesse on jauhoinen peruna, josta tulee hyvä perunamuusi ja voipotut. Siitä tulee myös  samettinen muussi, mutta sen voi myös vain keittää tai paahtaa, se pysyy jauhoisuudesta huolimatta hyvin kasassa. Siinä on erityisen intensiivinen maku, joka on huippukokkien ylistämä.

Vihdoin kotimainen tuote korvaamaan ulkomaista säilyketonnikalaa.

Lue myös: Ahven, hauki ja lahna ovat herkullista arkiruokaa – katso 8 nopeaa reseptiä

Nurmeksessa toimiva Pielisen kalajaloste Oy on tehnyt pitkään tuotekehittelyä kalajalosteiden ympärillä. Yritys on tunnettu muun muassa säilykemuikuistaan. Uusin tuoteinnovaatio on särkikaloista tehty luonnonkalasäilyke, joka muistuttaa koostumukseltaan aivan säilyketonnikalaa, mutta on maultaan vieläkin parempi.

Tonnikalan haastaja luonnonkalasäilyke näyttää aivan tonnikalalta. Kuva: Sanna Mansikkamäki

Rypsiöljyn käyttäminen aiheutti kritiikkiä

Säilykepurkki muistuttaa ulkonäöltään tuttua tonnikalapurkkia. Sen koko on 120 g / 160 g eli purkin sisällöstä 120 g on kalaa ja loput öljyä, kotimaista rypsiöljyä. Tuoteselosteessa kerrotaan, että purkki sisältää muun muassa lahnaa, säynettä ja pasuria vaihtelevissa määrin, suomalaista rypsiöljyä, suolaa 1,3 g, glukoosia, sipulia, valkosipulia, maustepippuria, valkopippuria, kurkumauutetta ja kurkumaa.

Juuri rypsiöljyn käyttäminen on saanut monet kuluttajat kriittisiksi. Suositulle Kemikaalicocktail-sivustolle kirjoittava Noora Shingler julkaisi viime viikolla arvostelun Pielisen kalan luonnonkalasäilykkeestä. Sivuston Facebook-julkaisussa alkoi välittömästi kuhista ja lukijat kritisoivat erityisesti sitä, että tuotteessa on käytetty rypsiöljyä.

Kemikaalicocktailin Facebook-sivujen julkaisuun on tullut viikossa jo lähes 300 kommenttia. Tuotteesta ollaan innoissaan ja kotimaista tonnikalan korvaajaa on selkeästi odotettu. Erityisesti rypsiöljyn käyttö saa kritiikkiä. Rypsiöljyä kritisoidaan ”kuraöljyksi” ja suolan määrää päivitellään.

Pielisen kalan luonnonkalasäilyke on todella maukkaan makuinen. Kotiliesi testasi kaksi purkkia. Siitä tehtiin pastakastike tonnikalan tavoin sekä sitä syötiin suoraan purkista sellaisenaan. Tuote on maistuva ja monipuolinen.

Tonnikalan korvaaja luonnonkalasäilyke maistui pastassa. Helppo pasta valmistuu luonnonkalasäilykkeestä, kapriksista ja oreganosta.  Kuva: San

Tuote on mainio vaihtoehto ulkomaisen tonnikalan tilalle. Sitä voi käyttää täysin samalla tavalla kuin säilyketonnikalaa. Sen hinta on hieman korkeampi. Tuotetta myydään tällä hetkellä vain K-ryhmän kaupoissa ja kaupat saavat hinnoitella tuotteen haluamallaan tavalla, Pielisen kalasta kerrotaan. K-ruoka.fi -sivuston verkkokaupassa sitä myydään hintaan 3,29 euroa.

Pielisen kalasta kerrotaan, että tuote on edelleen kehityksen alla ja kuluttajaa kuunnellaan.

”Tuotekehityksemme jatkuu ja teemme töitä sen eteen koko ajan. Uusia makuja kehitellään ja jos ne onnistuvat, niin ne tuodaan markkinoille. Myös veteen säilötty tulee, jos sen tuotekehitys onnistuu”, Pielisen kalasta kerrotaan.

Monta syytä syödä kalaa

Tutkimusten mukaan suomalaiset haluaisivat syödä enemmän kalaa. Kala koetaan hankalaksi ja työlääksi valmistaa ja markkinoille toivotaan lisää helpompia kotimaisia tuotteita. Kokosimme kuusi hyvää syytä lisätä kalaa viikottaiseen ruokavalioon.

Lue myös: Lähikala ei ole roskakala

1. Kala on hyvä D-vitamiinin lähde.
2. Kala on todella hyvä proteiinin lähde. Luonnonkalasäilykkeessä proteiinia on 18,1 g/100 g.
3. Kalasta saa erityisen runsaasti D-vitamiinin, hyvien rasvahappojen ja proteiinin ohella B12-vitamiinia ja seleeniä.
4. Omega-3-rasvahapot voivat suojata aivoja mm. ikääntymiseen liittyviin vaurioihin.
5. Säännöllinen kalan syöminen voi vähentää sydän- ja verisuonitautiriskiä ja parantaa diabeetikoiden sokerinsietokykyä.
6. Useissa pitkittäistutkimuksissa on todettu, että säännöllinen kalan syönti on yhteydessä parempaan kognitioon ja pienempään riskiin sairastua muistisairauteen.

Vaikka tortillat ja tacot kuinka hyviä ovatkin, niin salaattiin käärityt täytteet ovat välillä ihanan raikas vaihtoehto. Ja ne sopivat hyvin myös ruokavaliotaan keventävälle! 

Lue myös: Quesadillat – kätke jääkaapin aarteet tortillaan ja tee perjantairuokien kunkku

Sataattitacoja varten kannattaa metsästää napakkalehtisiä salaattilajeja, kuten sydänsalaattia tai cosmopolitania, joiden veneenmuotoisille lehdille täytteet on helppo koota ja syödä sormin. Arkinen jäävuorisalaattikin sopii hyvin tarkoitukseen edullisuutensa, rakenteensa ja makunsa puolesta.

Salaattitacot voi täyttää maun mukaan mieleisillään täytteillä. Vahvat aasialaiset maut sopivat raikkautensa ansiosta salaattitacoihin täydellisesti, mutta myös makumatka Meksikon tai Etelä-Amerikan suuntaan kannattaa. 

Täytteet voi asettaa pöytään erillisissä kulhoissa ja antaa jokaisen syöjän koota itse mieleisensä herkut. Vaihtoehtoisesti salaattitacot voi asettaa tarjolle myös valmiiksi täytettyinä. Parhaalta ne näyttävät laakealle ja suurelle vadille aseteltuna.

Itämaiset salaattitacot

Tämä itämainen salaatti on tällä kertaa valmistettu vegenä. Joukossa on reilusti nuudeleita, vihreitä papuja, porkkanoita ja kesäkurpitsaa. Pähkinät tuovat ruokaisuutta ja kastike, joka on sekoitettu limetistä sekä aasialaisista mausteista, rutkasti makua. Itämaiset salaattitacot sopivat myös vegaaniseen ruokavalioon, kun korvaat kala- ja osterikastikkeen soijakastikkeella.

Rapeaa rousketta ja pientä chilin puraisua – itämaiset salaattiveneet vievät kielen. Kuva: Jorma Marstio

Ohje: Itämainen salaatti

Salaatti-härkiskupit

Vegaaniseenkin ruokavalioon soveltuvat kuperat salaatinlehdet täytetään rapeailla kasviksilla, nuudeleilla ja härkiksellä. Salaatti-härkiskuppien juju on tuhdin tulinen chilimaustekastike, jonka joukkoon salaattiveneet on ihana dipata. Härkiksen voi paistaa pannulla rapeaksi pienessä öljytilkassa tai lastata salaatinlehden päälle vaikka sellaisenaan. 

Härkiksellä ja nuudeleilla täytetyt salaatinlehdet maistuvat myös vegaaneille. Kuva: Niclas Mäkelä

Ohje: Salaatti-härkiskupit  

Kuha-ceviche täyttää salaattitacot

Etelä-Amerikassa suosittu ceviche eli sitrusmarinoi­tu kalasalaatti on lähtöisin Perusta. Ceviche on jo sellaisenaan herkullinen alkuruoka, mutta nostat sen ihan uuteen ulottuvuuteen tarjoamalla sen salaatinlehden päältä.

Ceviche valmistuu vaivatta ja sen voi tehdä lohesta, ravuista tai vaaleista kotimai­sista kaloista. Raaka-aineet eli kala, kurkku sekä hienonnettu purjo sekoitetaan keskenään kulhossa mausteiden, öljyn ja limetinmehun kera. Mikäli haluaa tuoda salaattitacojen täytteeseen vielä monipuolisemmin makuja, siihen voi lisätä pieneksi kuutioitua avoka­doa, tomaattia tai punasipulia. Valmis ceviche lusikoidaan salaatinlehdille ja koristeeksi lisätään vielä hiukan korianteria.

Salaatinlehdiltä tarjotun kuhacevichen voi halutessaan täydentää avokadolla, tomaatilla tai punasipulilla. Kuva: Pekka Holmström

Ohje: Kuha-ceviche salaattipedillä

Korealaiset katkarapu-salaattitacot

Näiden korealaisten katkarapu-salaattikuppien maussa on potkua. Katkarapujen kaveriksi on suikaloitu porkkanaa ja rouhittu pähkinää. Makeankirpsakassa maustekastikkeessa on pientä potkua, joka koukuttaa ja kovaa. Viime silaus syntyy yrteistä. Saksi joukkoon reilusti tuoretta korianteria. 

Hämmentävän kuuloisia korealaisia maustetahnoja, gochujang-chilitahnaa ja ssamjang-soijapaputahnaa, löydät hyvin varustettujen ruokakauppojen maustetahnaosastoilta.

Piipahdus kaupan maustehyllyllä kannattaa – korealaiset katkarapuveneet koukuttavat ja kovaa! Kuva: Niclas Mäkelä

Ohje: Korealaiset katkarapu-salaattikupit

Aasialainen jauhelihapannu

Ai, että kun on hyvää! Makeansuolaisen jauhelihan mausteena on limettiä, chiliä ja valkosipulia. Murumainen koostumus syntyy paistamalla liha kovassa lämmössä tilkassa seesamiöljyä. Mausteinen jauhelihamuru maistuu herkulta riisin ja lisukkeiden kera salaatinlehtien sisässä. Aseta limettilohkot, chiliviipaleet ja muut höysteet tarjolle erikseen, jotta jokainen voi kääriä niistä juuri mieleisensä makupalat.

Vähärasvainen jauheliha säilyy paistettaessa irtonaisena. Aasialaisen jauhelihapannun voi tarjota riisin kera tai sormisyötävänä salaatin lehteen käärittynä. Kuva: Anton Reenpää

Ohje: Aasialainen jauhelihapannu 

Juustokakku on kahvipöydän ehdoton suosikki ja varma valinta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Parasta on tehdä juustokakku jääkaappiin jo muutamaa päivää ennen tarjoilua. Kun on isot juhlat kyseessä ja tarjottavaa paljon, voivat sekä aika että jääkaapin tila loppua kesken. Onneksi myös juustokakun pakastaminen onnistuu. Juustokakku ei nimittäin ole pakastimen puraisusta moksiskaan, kunhan olet sekä leivonnaista pakastaessasi että sulattaessasi huolellinen. Näillä vinkeillä onnistut!

Lue myös: 15 parasta juustokakkua – näillä hurmaat taatusti!

Juustokakun pakastaminen

Juustokakkujen pakastusta on turha pelätä. Tärkeintä on antaa paistetun juustokakun jäähtyä kunnolla tai hyydytettävän kakun jähmettyä ensin jääkaapissa ja siirtää se vasta sitten pakastimeen. Mitä kylmempi pakastin, sitä parempi lopputulos. Siten kakku jäätyy nopeasti, eikä sen rakenne kärsi. Napsauta pakastin siis ajoissa pakastusteholle.

Juustokakut kannattaa pakastaa ilman kiillettä ja koristeluja, jottei niiden rakenne kärsi. Voit tehdä juustokakut pakastimeen jopa kuukautta tai paria ennen juhlapäivää.

Pakastimeen sujautettava juustokakku täytyy muistaa peitellä hyvin, jotta se ei ota makuja ja hajuja muista pakasteista ja jotta sen rakenne säilyy mahdollisimman hyvänä. Helpointa on pakastaa juustokakku ensin vuoassa, johon olet sen tehnyt. Kun kakku on jäätynyt siirrä se tiiviiseen pussiin, kelmuta tai suojaa muutoin huolellisesti. Esimerkiksi silikonivuoka on tässä kätevä. Siten reunat säilyvät siisteinä sulaessaan. Mikäli kakkuun tehdään pakastuksen jälkeen kiille, on se kuitenkin helpointa pakastaa vuoassaan.

Juustokakun voi leipoa jopa paria kuukautta ennen juhlia. Suojaa kakku huolella ja sujauta se pakkaseen. Kuva: Pekka Holmström

Juustokakun sulatus

Nosta juustokakku sulamaan noin vuorokautta ennen juhlia tai aiemminkin, mikäli kakkuun on tulossa kiille, jonka on ennätettävä hyytyä. 

Sulata juustokakku hitaasti jääkaapissa, jolloin se sulaa tasaisesti. Mikroon juustokakkua ei missään tapauksessa saa laittaa. Etenkään liivatteella hyydytetyt kakut eivät sitä kestä. 

Kiille ja koristeet saattavat kärsiä pakastuksessa ja siksi ne tehdään vasta pakastamisen jälkeen täysin sulaneeseen kakkuun. Kuva: Mirva Kakko

Valmista kiille vasta pakastamisen jälkeen täysin sulaneeseen kakkuun. Voit tarkistaa sulaneisuutta esimerkiksi cocktailtikulla. Älä kuitenkaan pistele kakkuun reikiä, mikäli siihen on tulossa vielä kiille!

Jos kakkua jää juhlista tähteeksi, kannattaa muistaa ettei kertaalleen pakastettua kakkua voi pakastaa enää uudeelleen. 

Kotilieden rakastetuimmat juustokakut

Mango-juustokakku

yli 60 min 10

Suklainen juustokakku

yli 60 min 10

Amerikkalainen juustokakku

yli 60 min 12

Mietityttääkö kahvi ja kolesteroli? Voi olla mahdollista saada kolesteroli alas vaihtamalla kahvia.

Trendikahveilla kuten espressopohjaisilla täysmaitoon tehdyillä kahveilla voi olla vaikutusta veren kolesteroliin. Myös pannukahvi ja yllätäen kapselikahvit kuuluvat pahiksiin.

Lue myös: 6 vinkkiä parempaan kahviin – suodatinpussijippo avuksi: ”Vaikuttaa merkittävästi makuun!”

Niin sanottujen trendikahvien ongelma piilee kahdessa asiassa.

Esimerkiksi latte, cappuccino ja latte macchiato tehdään ensisijaisesti kahviloissa täysrasvaiseen maitoon, joten useita erikoiskahveja päivässä juova saattaa saada huomattavan määrän tyydyttyneitä rasvoja.

Toinen ongelma on se, että kahvipavun rasva-aineet diterpeenit kafestoli ja kahveoli, suurentavat veren kolesterolipitoisuutta. Espressokahvissa kahvi ei suodatu suodatinpaperin läpi, vaan kulkee suoraan mukiin, jolloin rasva-aineet joutuvat juomaan. Paljon espressopohjaisia kahveja juovilla tämä saattaa olla syynä kolesterolin nousuun.

Espresson nauttiminen suurissa määrissä voi nostaa kolesterolia. Kuva: iStockphoto

”Kaikkien, joiden veren LDL-kolesterolipitoisuus on koholla, kannattaa miettiä mitä keinoja kolesterolin alentamiseen löytyy. Muutokset ruokavalioon saattavat tuoda avun nopeastikin. Ruokavalintojaan kannattaa miettiä erityisesti, jos suvussa on sepelvaltimotautia”, Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Tuija Pusa kertoo.

Kahvi pikakahvina ja suodatettuna – pannukahvit ja espresso ovat pahiksia

Tutkimusten mukaan kahvinjuonti ei näyttäisi lisäävän riskiä sairastua mihinkään kansantaudeistamme. Suomalaiset juovat kahvin kuitenkin pääasiallisesti suodatinkahvina. Terveyden kannalta paras tapa nauttia kahvia on suodatettuna tai pikakahvina, Sydänliitosta suositellaan.

Lue myös Anna.fi: Kahvi ja terveys – plussat sekä miinukset

Pikakahvijauheet on tehty niin sanotusti pakastekuivattuna, joten ne eivät sisällä kolesterolia nostavia diterpeeni rasva-aineita.

Sydänliiton sivuilla varoitellaan kuitenkin vanhanajan pannukahvista. Vanhanajan pannukahvissa on jopa enemmän diterpeenejä kuin espressossa, koska kahvimurut ovat pitkään kosketuksissa veden kanssa ennen juoman juontia.

Ranskalaistyyppinen pressokahvi sekä turkkilainen ja kreikkalainen kahvi luokitellaan pannukahvi-tyylisiksi kahveiksi, joissa diterpeenit päätyvät juomaan.

Jos suodattamatonta kahvia juo noin 5–6 kupillista päivässä, voi veren kolesterolipitoisuus nousta 0,3–0,4 mmol/l. Yli 10 kupillista päivittäin juovilla kolesterolipitoisuus voi nousta jopa yli 1,0 mmol/l, sivuilla sanotaan.

Kapselikahvit – vaahto eli crema paljastaa totuuden

Kapselikahvit kannattaa ottaa tarkasteluun, niissä löytyy molempia vaihtoehtoja, joten niiden kanssa pitää olla erityisen tarkkana.

Kolesterolia voi saada alas vaihtamalla kapselikahvin suodatinkahviin. Keittiössäsi voi piilotella yllätävä pahis.  Kuva: iStockphoto

Nykyään markkinoilla on laaja valikoima kapselikahveja, joista osasta päätyy diterpeenejä kahvijuomaan. Yleensä kapselikahvi on suodattamatonta, mutta itse kapseli on voitu kehittää toimimaan eräänlaisena suodattimena, jolloin valmiin juoman diterpeenipitoisuus on alhainen. Osassa kapseleista käytetään pikakahvia, joka ei sisällä diterpeenejä. Kahvit, joihin muodostuu crema eli vaahto sisältävät sen sijaan näitä kolesterolia kohottavia yhdisteitä. Kapselikahvien valmistajilta voi tiedustella, onko kapseleiden sisältämä kahvi suodatettua, Sydänliiton sivuilla neuvotaan.

Arjen pieni vihreä herkku löytyy pakastimesta. Pakasteherneistä loihdit maittavat arjen ateriat, levitteet leivän päälle ja herkulliset salaatit käden käänteessä. Keitoksikin niistä on. Pakasteherneistä surautettu hernesosekeitto tuo uutta jujua torstain hernerokkapäivään ja maistuu myös laskiaisena pulkkamäen jälkeen.

Lue myös: 4 x hernekeitto – vegaaninen, hienostunut, nopea, itämainen

Pakasteherneitä kannattaa aina pitää pussi pakastimessa varalla. Niistä loihdit hetkessä maukkaita arjen aterioita. Kuva: iStock

Pakasteherneet ovat aivan turhaan ylenkatsottuja. Niitä kannattaa pitää aina varalla pakastimessa. Toki tuoreissa herneenpaloissa on kesällä aivan oma viehätyksensä, mutta sesongin ulkopuolella pakasteherneet ovat vallan mainioita, helppoja, herkullisia ja makoisia.

Pakastealtaan herneet korjataan kesällä täsmälleen oikealla hetkellä. Nopea kuumennus ja pikainen pakastus heti puinnin jälkeen takaavat, että pakasteherneissä on sekä maku että rakenne kohdillaan. Mikä parasta, pakasteherneet sulavat hetkessä, joten niistä valmistuu ruokaa käden käänteessä ilman sen kummempia etukäteisvalmisteluita, liottamista tai tunnin mittaista keittoaikaa. 

Pakasteherneet sisältävät jonkin verran proteiinia ja niistä saa myös runsaasti kuituja, vitamiineja sekä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja. Pakasteessa herne säilyy hyvänä jopa puolitoista vuotta. Pakasteherneet kannattaa lisätä ruokaan jäisinä vasta aivan ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa ja kuumentaa vain pikaisesti. 

Herneistä valmistuu hurmaava tuorehernekeitto, raikas tahna leivän päälle sekä suloisen vihreä pesto, joka passaa vaikka pastan kastikkeeksi. Kesän makuinen vihreä herkku maistuu lisukkeena myös sellaisenaan nopeasti kuumennettuna tai salaattien seassa. 

Crème Ninon eli samppanjalla säväytetty hernesosekeitto

Tuoreista herneistä tehty hernesosekeitto on herkullista vaihtelua perinteiselle. Crème Ninon on klassinen ja ranskalaiseen tapaan varsin ylellinen hernekeitto, joka on juhlaruokaa niin heleän vihreältä väriltään kuin hienostuneelta maultaankin. Sen ylellinen juju on kerma, joka lisätään lämpimän keiton joukkoon kevyesti vaahdotettuna. Crème Ninon viimeistellään pöydässä samppanja- tai kuohuviinilorauksella, joka saa keiton kauniisti kuplimaan.

Crème Ninon eli samppanjahernekeitto on ranskalainen ylellinen versio hernekeitosta. Keitto tehdään pakasteherneistä ja säväytetään samppanjalla. Kuva: Pekka Holmström

Ohje:  Crème Ninon eli samppanjahernekeitto

Pakasteherneitä perunamuusiin

Herneet ja kerma tekevät perunamuusille ihmeitä. Ohjeessa hyödynnetään pakastealtaan aarteita enemmänkin, mutta peruna-sipulisekoituksen voi toki korvata myös keitinperunoilla. Loisteliaan vihreä herne-perunapyree on nopeasti valmistuva ja ihanalta maistuva lisuke vaikka grillatun tai uunissa kypsennetyn kalan kanssa.

Helppo ja nopea lisuke esimerkiksi kalalle syntyy parista pussillisesta pakasteherneitä sekä pussillisesta peruna-sipulisekoitusta. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Herne-perunapyree 

Bruschettat pakasteherneistä

Italialaisesta bruschettasta on monia versioita. Vihreällä hernehummuksella päällystetty hernebruschetta sopii pikaiseen nälkään, mutta yhtä hyvin saat siitä ihanan alkupalan illalliselle tai suolaisen suupalan illanistujaisiin. Piparjuuri tuo makuun mukavaa potkua ja ranskankerma pehmeää pyöreyttä. Lisäksi tarvitset vain hyvää maalaisleipää ja täyteläistä mozzarellajuustoa hernehummuksen rinnalle. 

Hernehummuksella ja mozzarellajuustolla päällystetty leipä hurmaa herkkusuut. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Hernebruschettat 

Keväinen risotto syntyy pakasteherneistä

Hernerisotto tuo lautaselle ripauksen kevättä ja siinä hyödynnetään herneitä jopa kolmessa eri muodossa: pakastettuna, palkoina sekä versoina. Hernerisotto on loistavaa arkiruokaa, mutta maistuu myös viikonloppuaterialla. Tuore minttu, kuiva valkoviini ja raastettu parmesaanijuusto takaavat suussa sulavan maun.

Hernerisotto sopii ateriaksi sellaisenaan, mutta on myös mainio lisuke kalalle tai broilerille. Kuva: Mirva Kakko

Ohje: Keväinen hernerisotto 

Vuohenjuusto-hernesalaatti  

Tässä salaatissa pakasteherneet saavat seurakseen tuoretta minttua, nipun herneenversoja sekä vuohenjuustoa. Retiisejäkin voi lisätä, mutta sesongin ulkopuolella ne voi mainiosti jättää poiskin. Salaatti viimeistellään öljykastikkeella, jota ryydittävät sinappi ja sitruuna. Vuohenjuusto-hernesalaatti valmistuu muutamassa minuutissa. Syö kevyenä lounaana tai vaikkapa pihvin lisukkeena.

Muutaman raaka-aineen vuohenjuusto-hernesalaatti valmistuu minuuteissa. Syö sellaisenaan tai tarjoa pihvin kyljessä. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Vuohenjuusto-hernesalaatti 

Pestoa pakasteherneistä

Pestoa rakastavat kaikki, mutta kokeilepa ensi kerralla surauttaa joukkoon pussi pakasteherneitä. Pakasteherneet tuovat pestoon ruokaisuutta ja tekevät sen koostumuksesta peruspestoa paksumman. Tuoreet yrtit, valkosipuli ja reilu kourallinen parmesaanijuustoraastetta ovat sen maun salaisuus. 

Hernepesto paranee entisestään, kun surautat joukkoon kourallisen siemeniä, pähkinöitä tai manteleita. Yrttejäkin voit vaihdella sen mukaan, mitä ikkunalaudallasi kulloinkin sattuu vihertämään. Basilikan ja mintun lisäksi lehtipersilja, tilli, ruohosipuli ja sitruunamelissa sopivat kaikki somasti hernepeston sekaan.

Kokeile hernepestoa hummushenkisenä dippikastikkeena, vegeburgerin kastikkeena tai pastakastikkeena. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Herne-minttupesto 

Tekisikö mieli loihtia kunnon mausteinen currykastike ja sille kyytipojaksi pehmoista naanleipää? Kaiva esiin jauhopussit ja ryhdy leivontapuuhiin. Tarvitset kuuman pannun ja pari niksiä onnistuaksesi. Ota haltuun vinkit, joilla teet täydelliset intialaiset naanleivät.

Lue myös: 10 x intialainen ruoka – mausteiden huumaa ja makujen ilotulitusta

Hitaasti hyvä tulee

Naanleivät ovat helppoja tehdä, mutta taikinan kohottamiseen on hyvä varata aikaa. Taikinan voi tehdä lämpimään nesteeseen ja kohottaa lämpimässä paikassa. Tällöin taikina kohoaa noin tunnissa. 

Parempia leipiä saat, kun käytät kylmää nestettä ja kohotat taikinan yön yli jääkaapissa. Pitkän kohotusajan ansiosta hiiva ehti vaikuttaa kunnolla ja muodostaa taikinaan reilusti sekä sitkoa että makua. 

Mikä parasta, yön jääkaapissa kohonnut taikina on seuraavana päivänä heti valmis leivottavaksi ja siten tuoreilla leivillä voi herkutella myös arki-iltana töiden jälkeen. 

Naan-leivät ovat parhaimmillaan aivan tuoreena, voilla siveltyinä. Jos haluat lisämakua, voisulan voi maustaa hienonnetulla valkosipulilla tai tuoreilla yrteillä. Kuva: Pekka Holmström

Unohda uuni, tee naanleivät pannulla

Naanleivät onnistuvat mainiosti pannulla. Kohonnut taikina jaetaan osiin ja muotoillaan leivinalustalla käsin taputtelemalla, painelemalla ja venyttämällä noin puolen senttimetrin paksuisiksi lätyiksi. Kaulinta ei kannata käyttää, sillä se rikkoo taikinaan vaivalla kohottamasi ilmakuplat. 

Perinteiset naanleivät paistetaan 500-asteisen tandoori-uunin reunoilla, mutta harvalla meistä löytyy kotoa jättimäistä saviuunia. Kuumalla ja kuivalla valurauta- tai parilapannulla pääsee kotioloissa riittävän lähelle aitoa lopputulosta. Paistamiseen käy kesällä mainiosti myös muurikka tai grilli. Sen sijaan pinnoitetulla pannulla paistamiseen ei kannata ryhtyä. Sen pinta voi kuumetessaan mennä pilalle.  

Pannun tulee olla kuuma ja paistoajan lyhyt, jotta lopputulos on oikea, pinnalta paahteinen, sisältä pehmeä ja sitkas. Kuumalla pannulla leipä paistuu parissa minuutissa. Jos taikinan pinnassa on jauhoja, kannattaa ne pyyhkäistä pois, jotta ne eivät pala pannuun. 

Lisää pannulla paistettuihin naanleipiin

Naanleivät ovat parhaimmillaan aivan tuoreena, voilla siveltyinä. Jos haluat lisämakua, voisulan voi maustaa hienonnetulla valkosipulilla tai tuoreilla yrteillä. Pinnalle voi ripotella myös sormisuolaa, seesaminsiemeniä tai vaikkapa sarviapilansiemeniä, joita löydät etnisistä maustekaupoista.

Jos poikkeat maustekauppaan, nappaa mukaasi myös pussi nigellansiemeniä. Ne ovat pieniä ja mustia, maultaan hieman makeita ja kardemummaisia ja tuovat leipiin autenttisen makuvivahteen. Noin ruokalusikallinen siemeniä on sopiva määrä. Jos et saa nigellansiemeniä käsiisi, voi maustaa taikinan myös noin teelusikallisella kardemummaa.

Mustat pilkut leivässä ovat nigellansiemeniä. Niitä löydät aasialaisista marketeista ja maustekaupoista. Kuva: Pekka Holmström

Naanleivät pannulla – ei vain intialaisen ruoan kaveri

Naanleipä mielletään liki yksinomaan intialaisen ruoan pariksi ja ihan huikean hyvältä se maistuukin esimerkiksi intialaisen pinaattisen saag paneerin tai lempeän mausteisen tomaatti-juustokastikkeen kera. 

Naanleipä kruunaa intialaisen aterian. Kuva: Pekka Holmström

Mutta sama lättäleipä toimii aivan yhtä hyvin myös Lähi-idän ruokien kaverina. Naanleipä on täydellinen syötävä erilaisten tahnojen ja muiden lisukkeiden kanssa. Aseta tarjolle hummusta, muhammaraa, baba ganoushia sekä erilaisia marinoituja ja paahdettuja kasviksia. Kokoa herkkuja leivän päälle ja pyyhkäise viimeisetkin kastikepisarat leivän avulla parempiin suihin. 

Voi mikä aarre pienessä kikhernetölkissä piileekään! Uunissa paahdetut kikherneet syntyvät pienellä vaivalla ja rouskuvat suussa niin, että naapurikin kuulee. 

Lue myös: Kikherne x 10: Kokkaa curry, hummus, falafelit, hyödynnä myös säilöntäliemi!

Paahdetut kikherneet toimivat salaateissa rapeana elementtinä krutonkien ja pähkinöiden tapaan. Kuva: Pekka Holmström

Kuuma uuni ja ronskisti mausteita

Hyvää, nopeaa, yksinkertaista ja niin koukuttavaa – uunissa paahdetut kikherneet valmistuvat vartissa vain kourallisesta raaka-aineita. Lisäksi tarvitset vain kuuman uunin.

Mausteita vaihtamalla kikherneiden makua voi muunnella lähes loputtomasti. Mausteita kannattaakin käyttää ronskisti. Kokeile mausteeksi currya, mieleisiäsi yrttejä, garam masalaa, juustokuminaa, chiliä, savupaprikaa tai oikaise valmiilla taco-mausteseoksella. Vaihda välillä myös rypsi- tai oliiviöljy aromikkaaseen seesamiin.

Uunissa paahtamisen sijaan voit valmistaa rapeat kikherneet myös pannulla paistaen.

Ohje: Rapeat kikherneet

Kikherneitä kannattaa paahtaa kerralla reilu satsi. Valmiiksi paahdettuja kikherneitä on helppo ja nopea lisätä salaattien sekaan. Kuva: Sampo Korhonen

Rouskuvan rapeita vai vielä aavistuksen pehmeitä? 

Paistoajan pituudella voit vaikuttaa kikherneiden rapeuteen. Vähennä paistoaikaa, jos haluat pinnalta rapean ja sisältä pehmoisemman koostumuksen. Läpeensä rapeita kikherneitä kannattaa paahtaa tovi pidempään.  

Tärkeää rapean koostumuksen kannalta on kikherneiden kuivaaminen ennen paistoa. Huuhtele ja valuta kikherneet lävikössä ja kuivaa ne sitten huolellisesti joko talouspaperiin tai puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen. Poista myös kaikki irtoavat kuoret. Vasta sitten lisätään öljy ja mausteet.

Rapeat kikherneet tuovat samettisen sosekeiton rakenteeseen jujua. Kuva: Ari Heinonen

Paahdetut kikherneet sopiva salaatteihin, keittoon ja leffaherkuksi

Paahdetut kikherneet maistuvat lämpimänä tai jo jäähtyneenä joko sellaisenaan tai ruokien sekaan ripoteltuna. Kikherneitä kannattaakin paahtaa kerralla kunnon satsi. Kikherneet säilyvät hyvänä ilmatiiviissä kannellisessa rasiassa huoneenlämmössä useamman päivän.

Rapeat kikherneet tuovat esimerkiksi muutoin vähän yllätyksettömän kasvissosekeiton rakenteeseen mukavaa rousketta ja tekevät ateriasta hetkessä ruokaisamman. Kokeile paahdettuja kikherneitä esimerkiksi juustokuminalla ja korianterilla maustetun porkkanasosekeiton tai helpon neljän raaka-aineen bataattisosekeiton päällä.

Hyvässä salaatissa on aina vaihtelevasti jotain pehmeää, rapsakkaa, kypsää, raakaa, täyteläistä ja raikasta. Rapeat kikherneet toimivat salaateissa rapeana elementtinä ja tuovat salaattiannoksiin myös roppakaupalla proteiinia ja kuituja. Lisää paahdettuja kikherneitä kurkku-tomaattisalaattiin fetan kaveriksi tai vegaaniseen caesarsalaattiin perinteisten krutonkien sijaan.

Paahdetut kikherneet haastavat leffaeväänä popcornit ja suolapähkinät. Kikherneet ovat hyvää ja terveellistä popsittavaa. Kuva: iStock

Kunnon satsi pitkään paahdettuja kikherneitä toimii myös pikkunaposteltavana ja leffaherkkuina sellaisenaan. Uunissa paahdetut kikherneet ovat sipsien ja popcornien ylivoimainen voittaja – vieläpä huikeasti terveellisempi sellainen.

Muista hyödyntää myös kikherneiden säilöntäliemi. Aquafabasta teet suussa sulavaa suklaamoussea, vegaanisia marenkeja tai rapeita vohveleita. 

Lue myös: Vegaaninen ihmeliemi, aquafaba – näin käytät sitä ruoanvalmistuksessa

Kypsä, jääkaappikylmä broileri saattaa helposti olla kuivaa ja hieman kovaakin. Mitä siis tehdä edellispäivänä tähteeksi jääneestä  broilerista? Ennen kuin luovutat, ota haltuun ohjeet, jolla loihdit rippeistä maistuvaa arkiruokaa.

Lue myös: Broilerin fileesuikale, koipireisi vai paistileike? – Katso, mikä sopii mihinkin ruokaan

Nälän kurnisessa vatsassa ja jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään, voit toki oikaista myös kaupan palvelutiskin valmiiksi grillatuilla broilerinkoivilla.

Broilerin tähteistä salaatti

Ruokaisan broileri-kvinoasalaatin valmistukseen kuluu aikaa kvinoan kypsennyksen verran. Siinä ajassa pilkot kasvikset, revit kypsän broilerinlihan paloiksi ja sekoitat ananasvinegretten ainekset keskenään. Tämä salaatti on täydellinen kiireisen arjen ruoka, joka sopii myös lounasrasiaan pakattavaksi evääksi.

Kvinoa-, riisi- ja pasta pohjaiset salaatit ovat mainio valinta eväsrasiaan, sillä ne eivät ole moksiskaan pienestä odottelusta. Kuva: Sampo Korhonen

Ohje: Broileri-kvinoasalaatti

Broilerin tähteet tortillaan

Tortilloista tykkää koko perhe. Tässä ohjeessa broilerin kaverina on raejuustoa ja paprikaa, mutta yhtä hyvin voit tyhjentää täytettä varten jääkaappisi kasvislokeron vihanneksista. Jos kaipaat meksikolaista tunnelmaa, valitse vehnälättyjen sijaan aitoja meksikolaisia maissitortilloja, joita löydät kaupan pakastealtaasta. Myös korianteria, salsaa ja guacamolea on syytä olla tarjolla. 

Ohjeessa käytetään kokonaisena keitettyä broileria, mutta voit mainiosti hyödyntää myös uunissa kypsennettyjä rintaleikkeitä tai koipi-reisiä.

Kokoa tortillaletuille edellispäivän broilerintähteet ja vihanneslokeron aarteet. Meksikolaisaterian täydentävät salsa ja guacamole. Kuva: Pekka Holmström

Ohje: Broileri-raejuustotortillat

Broilerilasagne kanan rippeistä

Kotiruoista parhain on vanha kunnon lasagne, tuo lämmittävä ja ruokaisa lohturuoka. Lasagnen täytteeksi sopii perinteisen bolognesekastikkeen sijaan myös muut täytteet, kuten tässä edellispäivän broilerin rippeet, jonka voit ronskisti vain sekoittaa tomaattikastikkeen joukkoon sellaisenaan. Lasagnesta tulee maukasta ja mehevää, kun ryydität juustokastikkeen maun punaisella pestolla.

Broilerilasagnen makua voi varioida myös erilaisilla juustoilla, kuten sinihome- tai sulatejuustoilla. Kuva: Pekka Holmström

Ohje: Broilerilasagne

Kana-nuudelikeitto koukuttaa

Tämä nuudelikeitto on ihanan mausteinen ja lämmittää mukavasti kuin kevätaurinko. Keittoon käytetään kaikkia aasialaisen keittiön suosikkimausteita: raikasta limettiä, veikeää inkivääriä ja mukavasti potkivaa chiliä sekä tuoretta korianteria. Jotain tuossa aasialaisessa maustekombossa on, joka saa kaikki ruoat maistumaan hykerryttävän hyvältä. Kun keittokulhon täyttää vielä nuudeleilla ja uunibroilerin rippeillä, on edessä pieni kulho taivasta.

Kana-nuudelikeitto valmistuu puolessa tunnissa ja siitä riittää monelle. Pieni varoituksen sana: Tämä ruoka saattaa koukuttaa!

Hyödynnä nuudelikeittoon edelliseltä aterialta tähteelle jäänyt broileri tai poimi kaupan palveutiskiltä valmiiksi grillattua broileria. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Kana-nuudelikeitto

Anna kanaviillokille mahdollisuus

Tässäpä todellinen kiireisen arjen herkku. Sen valmistus vie vain riisin kypsymisen ajan ja yli mennään siitä mistä aidat ovat jo lähes kaatuneet. Kuumenna kattilassa currylla maustettua kanalientä ja sekoita ohuena nauhana joukkoon vehnäjauhosuurus. Kun kastike on hetkisen hautunut, riivi joukkoon edellispäivän uunibroilerin rippeet ja täytelöitä maku kermalla. Tarjoile kanaviillokki täysjyväriisin ja vihannesten kanssa tai vaikkapa rapean leivän kanssa.

Jos kanaviillokista jäi kouluaikoina ikävät ruokamuistot, kokeile tehdä se alusta alkaen itse. Itse tehty kanaviillokki on monin verroin herkullisempaa kuin koulun viilokki. Kuva: Kristiina Kurronen

Ohje: Kanaviillokki

Uunissa paahdetut viinirypäleet ovat herkullisia. Ensi kerralla kaupassa käydessäsi poimi ostoskoriisi rasia tummia viinirypäleitä. Nosta rypäleet hetkeksi uuniin saunomaan niin, että ne hieman rypistyvät, makeus nousee pintaan ja mausta tulee syvempi. Lopputulos on melkein kuin karkkia söisi!

Lue myös: Suolaiset keksit täydentävät juustotarjottimen herkkupaloja – 6 mainiota reseptiä

Jos olet yhtään päässyt paahtamisen makuun, olet varmasti jo huomannut, että kaikista kasviksista tomaateista bataattiin ja porkkanoista parsakaaliin tulee himpun verran parempia, kun ne paahdetaan uunissa. Niin käy myös viinirypäleille.

Vartti uunin lämmössä öljyn ja suolaripauksen kanssa tekee rypäleille ihmeitä. Siten sekä happamuus että makeus korostuvat. Aavituksen rypistyneet rypäleet maistuvat uskomattoman ihanalta niin jogurtin, juustojen kuin liharuokienkin kanssa. 

Uunissa paahdetut viinirypäleet eivät välttämättä kaipaa kuin kevyen öljytakin ja ripauksen suolaa. Makua voi terästää mustapippurilla tai pyöristää hunajalla. Kuva: iStock

Uuni on viinirypäleiden paras ystävä  

Uunissa paahdetut viinirypäleet ovat uskomattoman helppo tapa tuoda lautaselle ihan uutta jujua. Tarvitset kuuman uunin lisäksi tertun tummia viinirypäleitä sekä viisitoista minuuttia aikaa.

Uunissa paahdetut viinirypäleet

• 1 rasia tummia viinirypäleitä
• 1 rkl öljyä
• ½ tl suolaa
• lisäksi halutessasi esimerkiksi: timjamia, rosmariinia, kanelia, musta- tai maustepippuria

Huuhtele ja kuivaa viinirypäleet. Pyöräytä viinirypäleet kauttaaltaan öljyssä ja ripauta mausteeksi suolaa. Nostele viinirypäleet rankoineen uunipellille ja paahda  200-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia, kunnes rypäleet ovat hieman rypistyneet. 

Paahdetut viinirypäleet maistuvat parhaimmilta lämpiminä heti uunista tultuaan, mutta ne eivät ole yhtään hullumpia hieman jäähtyneinä tai kylminäkään. Paahdetut rypäleet säilyvät pari päivää jääkaapissa tiiviiseen rasiaan pakattuina.

Juuston, jogurtin ja liharuokien kaveri

Monipuoliset uunissa paahdetut viinirypäleet sopivat erityisen hyvin jogurtin sekaan ja naposteluun. Ne ovat mahtava makupari aromikkaille juustoille ja istuvat hyvin myös liharuokien lisukkeeksi.

Makeaksi paahtuneet viinirypäleet ja paksu, hapan jogurtti sopivat hyvin yhteen. Kuva: iStock

Jogurtin kanssa: Nautitko jogurtin aina marjojen ja myslin kera? Vaihda marjat ensi kerralla paahdettuihin viinirypäleisiin. Erityisen hyvin rypäleiden kanssa toimii paksu ja rasvainen turkkilainen tai kreikkalainen jogurtti, jonka happamuutta makeaksi paahtuneet rypäleet ihanasti korostavat. Pienellä vaivalla nostat aamupalajogurttisi luksusluokkaan. 

Samalla vaivalla ja uunin lämmöllä paahdat jogurttisi päälle myös granolan. Helpon granolaohjeen poimit tästä.

Salaattien sekaan: Paahdetut viinirypäleet tuovat salaatteihin uutta ilmettä. Erityisen hyvin ne sopivat vuohenjuuston, halloumin ja suolaisen fetajuuston kaveriksi. Huikean hyvän salaatin saat, kun nostat rypäleiden kanssa samalle pellille myös fetajuuston. Uunifeta ja makeaksi paahtuneet viinirypäleet – siinäpä vasta pari!

Liharuokien lisukkeeksi: Paahdetut viinirypäleet maistuvat oikein hyvin myös monien liharuokien kanssa. Esimerkiksi ankanrinta, paistettu porsaanfilee tai hissukseen haudutettu naudanliha saavat paahdetuista tummista viinirypäleistä sopivan makean makuparin.

Leivän päälle: Makeaksi paahtuneita rypäleitä voi myös lastata leivän päälle pehmeän tuorejuuston, sinihomejuuston tai suolaisen fetajuuston kanssa. Sipaise rapeaksi paahdetulle leivälle reilusti juustoa ja lado pinnalle paahdettuja viinirypäleitä.  Yhdistelmä on taivaallinen. Kokeile myös pehmeää fetajuustolevitettä.

Juustolautaselle: Paahdetut viinirypäleet ovat jopa naurettavan helppo kikka nostaa tuiki tavallinen juustolautanen ihan uudelle tasolle ja saada kanssaherkuttelijoissa aikaan ihastuksen huokauksia. Paahdettujen viinirypäleiden kanssa sopivat erityisen hyvin voimakkaan makuiset juustot, kuten sini- tai valkohomejuusto sekä vuohenjuusto, halloumi ja feta.

Myös uunibrie ja paahdetut viinirypäleet on hurmaava jälkiruoka ja maailman helpoin illanistujaisherkku. Nosta juustokiekko ja rypäleet uuninpellille. Lorauta juuston päälle hunajaa ja pyöräytä rypäleet öljyssä. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Mustapippuri, valkopippuri ja viherpippuri ovat lähtöisin samasta pensaasta, mutta maustepippuri ei ole lainkaan pippuri. Se tulee kokonaan toisesta kasvista. Nimi lienee jäänne väärinkäsityksestä.

Kun Kolumbus lähti löytöretkelle, hänellä oli aitoa pippuria mukaan. Hänen tarkoituksenaan oli löytää laivareitti Intiaan, mutta Kolumbus rantautui aivan eri puolelle maapalloa, Kuubaan. Hän näytti alkuasukkaille mukanaan tuomaansa aitoa pippuria. Alkuasukkaat luulivat marjaa maustepippuriksi ja hankkivat hänelle sitä.

Lue myös: Kape Aihisen legendaarinen resepti on yllättävä lohipasta – erikoinen mauste soosissa

Maustepippuri kasvaa Karibian maissa, joista sitä lähtee myös vientiin. Pippurikasvi on taas lähtöisin Intiasta.

Maustepippuri onkin hedelmä

Maustepippuri on aromaattinen monikäyttöinen mauste. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä allspice.  Kuva: iStockphoto

Maustepippuri on Karibian suunnilla kasvavan myrttikasveihin kuuluvan pimenta- eli maustepippuripuun puolikypsä, kuivattu hedelmä.

Maustepippuria käytetään ruoanlaitossa etenkin Karibian maissa, Lähi-idässä, Pohjoismaissa ja Briteissä. Maultaan se muistuttaa sekoitusta neilikasta ja muskottipähkinästä.

Suomessa kokonaista maustepippuria on totuttu käyttämään perinteisessä kotiruoissa, kuten mummon lihapullissa, jauhelihakeitossa, karjalanpaistissa ja kalakeittoonkin se sopii. Kalaruoista ainakin silakka ja lipeäkala rakastavat maustepippuria.

Aromaattisen makunsa ansiosta se sopii jauhettuna hyvin myös leivontaan, kuten maustekakkujen mausteeksi, piparkakkuihin ja mausteiseen leipään.

Viher-, musta- ja valkopippuri ovat saman kasvin marjoja, jotka vain käsitellään eri tavoin tai poimitaan eri aikoihin.

Viherpippuri – raakaa pippuria

Viherpippuri on raakaa pippuria. Pippuriköynnöksen oksia voi löytää aasialaisia elintarvikkeita myyvistä liikkeistä.  Kuva: iStockphoto

Viherpippuri poimitaan pippuriköynnöksestä raakana ja säilötään usein etikkaliemeen. Se voidaan säilöä myös pakastekuivaamalla rapean kuivaksi tai hyödyntää suoraan pensaasta raakana.

Aasialaisissa ruokakaupoissa saatetaan myydä viherpippureita käsittelemättömänä pienessä köynnöksen oksassa.

Viherpippuri on mainio kasvispatojen maustaja. Se sopii myös aromaattisiin aasialaisiin ruokiin mausteeksi sekä tuhdille pippuripihville osaksi pippurisekoitusta.

Murskaa viherpippuri morttelissa tai veitsellä ennen käyttöä. Pehmytkuorinen pippuri on helppo käsitellä.

Lue myös: Mene sinne missä pippuri kasvaa

Mustapippuri – maailman suosituin mauste

Mustapippurin aromi irtoaa hyvin morttelissa rouhimalla. Kuva: iStockphoto

Mustapippuria pidetään maailman yleisimpänä mausteena. Mustapippuri poimitaan pippuriköynnöksestä puolikypsänä ja kuivataan auringossa.

Kovaksi muuttuva mustapippuri on herkullinen pippuriseosten raaka-aine. Parhaan aromin mustapippurista saa irti, kun ostaa sen kokonaisena ja hienontaa morttelissa tai myllyssä, tällöin siitä irtoavat aromaattiset öljyt ovat parhaimmillaan.

Mustapippuri on monikäyttöinen ja sopii monenlaiseen kokkaukseen. Välimeren kasvisruoat huutavat pippuria, kuten myös erilaiset liharuoat. Mustapippuri kuuluu perusmaustekaapin vakiovalikoimaan.

Valkopippuri – voimakkaimman makuinen pippuri

Valkopippuri on peräisin samasta kasvista kuin viher- ja mustapippuri. Se on vain liotettu ja kuorittu.  Kuva: iStockphoto

Valkopippuri on oikeasti punainen ennen käsittelyä. Se on pippuriköynnöksen kypsä hedelmä, joka muuttuu punaiseksi kypsyessään.

Poimimisen jälkeen kypsät hedelmät liotetaan ja sen jälkeen kuori rouhitaan pois ja alta paljastuu valkoinen kerros. Sen jälkeen pippuri kuivataan auringossa mustapippurin tapaan.

Valkopippuri on pippuriköynnöksen voimakkaimman makuinen pippuri. Suomalaiset ovat tottuneet valkopippurin makuun erilaisten kalaruokien yhteydessä. Graavikalat eivät maistu miltään ilman valkopippuria. Maitopohjaiset joulusillit saavat makunsa myös usein juuri valkopippurista.

Pienissä määrin valkopippuri tuo upean maun tomaattiruoille. Pikkeliliemet ja etikkasäilykkeet saavat aromia valkopippurista.

Mietitkö aina kuinka kakkusi käy uunissa? Piippaako palovaroitin vai jääkö kakku sisältä raa’aksi? Pelkkä älä tule paha kakku, tule hyvä kakku -mantran hokeminen ei leipoessa juuri auta. Kakun paistaminen on taitolaji, joka vaatii usein muutaman harjoituskerran. 

Lue myös: Vältä 3 yleisintä virhettä  ja valmista täydellinen täytekakku: ”Me emme ole koskaan epäonnistuneet tällä ohjeella!”

Kakun paistoaikaan vaikuttaa moni asia

Ohjeissa annetut paistoajat ovat aina arvioita, sillä kakun kypsymiseen vaikuttaa moni asia. Ensinnäkin kotiuuneissa voi olla suuriakin eroja. Vaikka lämpötila olisi asetettu 200 asteeseen, voi todellinen lämpötila vaihdella suuntaan tai toiseen paljonkin. Siksi myös paistoaika voi olla ohjeistettua pidempi tai lyhyempi. Mikäli käytät paistokelloa, ajasta se aina hieman ohjeistettua aikaa lyhyemmäksi ja tarkkaile kakun kypsymistä erityisesti paistoajan loppupuolella.

Ei ole aivan sama mille uunintasolle nostat kakun kypsymään. Onnistuneen leivonnaisen taustalla on nimittäin juuri oikea paistotaso. Mitä raskaampi leivonnainen, sitä alemmalle uunintasolle se kannattaa sijoittaa paistumaan. Siten leivonnainen ennättää kypsyä myös pohjasta ennen kuin sen pinta tummuu liiaksi. 

Sekä raskaat kahvikakut että keveät muna-sokerivaahtoon perustuvat kakkupohjat kannattaa kypsentää uunin alimmalla tasolla, jotta ne ehtivät kypsyä ennen pinnan tummumista.

Myös vuoan materiaali vaikuttaa kakun kypsymiseen. Metallivuoka johtaa lasi- ja  silikonivuokaa tehokkaammin lämpöä ja siksi metallivuokaan tehty kakku myös kypsyy nopeammin. Metallivuoka on siis paras valinta huolimatta siitä kuinka kaunis lasivuoka tai kätevä silikonivuoka ikinä onkaan.

Parhaiten onnistut leivonnassa, kun opit tuntemaan uunisi ja luotat aisteihisi. Uskalla nostaa kakku uunista ajoissa tai jättää se uuniin paistumaan, mikäli se vaikuttaa raa’alta.

Kakku pitää paistaa tarpeeksi kypsäksi eikä uuninluukkua kannata avata kesken paistamisen. Näin kakku ei jäähtyessään lässähdä. Kuva: Kristiina Kurronen

Milloin kakku on kypsä?

Kypsän kakun tunnistaa usein siitä, että se irtoaa hieman vuoan reunoilta. Myös perinteinen tikkutesti on hyvä keino kypsyyden varmistamiseen. Kun kakun keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu kosteaa taikinaa, kakku on valmis. Tikun on kuitenkin oltava riittävän pitkä, jotta se yltää kakun keskelle. Pienestä hammastikusta ei siis välttämättä ole apua.

Toisaalta esimerkiksi juustokakkua ei edes kannata paistaa aivan kovaksi, koska se tiivistyy ja jähmettyy jäähtyessään. Samoin mutakakku saa jäädä keskeltä reilusti taikinaiseksi, sillä läpikypsänä se on usein kuivaa. Mutakakku kannattaa nostaa uunista, kun sen reunat ovat pari senttiä kypsyneet. Taikinainen sisus kyllä jähmettyy jäähtyessään.

Harva kakku on parasta heti uunista tultuaan. Anna kakun jäähtyä ja vetäytyä rauhassa vaikka jääkaapissa huolellisesti peitettynä mielellään seuraavaan päivään.

Taikinaisuus ei aina ole pahasta, vaan joskus kakku kannattaa jättää tarkoituksella vähän raa’aksi. Valuvan mustikka-valkosuklaakakkun jekku piilee pehmeäksi jätetyssä valkosuklaasydämessä. Kuva: Niclas Mäkelä

Käytä leivinpaperia apuna

Jos kakku vaikuttaa taikinaiselta, mutta pinta on tummuu uhkaavasti, paistoaikaa voi ostaa leivinpaperin avulla. Laita kakun päälle varovasti folio tai leivinpaperipala ja jatka kypsennystä. Näin pinta tummuu hitaammin, mutta sisus saa kypsyä rauhassa loppuun.

Leivinpaperin avulla voit myös suojata paitsi kakkuvuokasi, myös uunisi. Jos pelkäät, että irtopohjavuokasi vuotaa tai kakkutaikina tulvii vuoastaan uunin pohjalle, suojaa paistoritilä uuninpellin sijaan leivinpaperilla. Ohut leivinpaperi pysäyttää taikinaroiskeet yhtä tehokkaasti, mutta ei hidasta kakun kypsymistä, kuten paksu uuninpelti tekee.

Lue myös: Voiko leivinpaperin käyttää uudestaan? Vaarallinen riski olemassa: ”Tätä monet eivät tiedä”

Makaronilaatikko ja liha-makaronilaatikko sekä niiden erot ja oikeaoppiseet valmistustavat ovat kiihkeän keskustelun aiheena Kotilieden Facebook-sivuilla.

Isoäidin makaronilaatikko-ohje sai monet muistelemaan vanhan ajan tapaa valmistaa makaronilaatikko niin, että siihen tuli paljon kananmunia ja vain vähän makaronia. Makaronihan oli aikoinaan elitistinen ja hienostunut raaka-aine. Lihaa makaronilaatikon valmistukseen ei käytetty.

Alun perin makaroni oli pitkää putkipastaa eli bucatini-tyyppistä. Pitkä putki katkottiin pienemmiksi paloiksi, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Sarvimakaronit tulivat myöhemmin.

Makaronilaatikko tehtiin alunperin putkipastasta. Makaronikuorrutus-annos on vuodelta 1968. Kuva: Mikko Julkunen

Kotilieden nostalgia-artikkelissa ”Tiesitkö tämän: makaroni oli ennen hienostunut herkku” kirjoitetaan makaronin olleen vaurastumisen merkki.

”Kun elintaso itsenäistyneessä Suomessa nousi, vaurastuminen näkyi keskiluokan ruokapöydissä. Lehdissä ja ruokakirjoissa julkaistiin kuvia annoksista, ja vähitellen ruoan ulkonäköön alettiin kiinnittää huomiota myös kotona. Makaroni oli näppärä tapa tuoda ruokaan hienostuneisuutta. Sitä pidettiin houkuttelevana koriste-elementtinä, ja makaronia lisättiin kiehkuroina esimerkiksi alkupalahyytelöön tai pinaattisoseen päälle.”

Sarvimakaroneja käytettiin vuonna 1968 jopa koristeena salaatin pinnalle. Kuva: Mikko Julkunen

Vanhan ajan makaronilaatikko kelpasi Kekkosellekin

Makaronilaatikko tehtiin alun perin vain makaronista ja munista. Mausteeksi laitettiin sokeria ja vähän suolaa. Makaronilaatikko oli hieman makea. Kotilieden lukija muistelee, että hän on tehnyt joskus makaronilaatikkoa presidentti Urho Kekkosen vierailua varten.

”Olin Kekkosen seurueelle tekemässä ruokaa ja tarjoiluihin kuului muun muassa makaronilaatikko. Siihen tuli 6 munaa, sokeria ja suolaa. Vain vähän makaronia. Tottakai myös voisilmiä. Kananmunat  ja sokeri vatkattiin ensin ja yhdistettiin muihin aineksiin”, lukija kertoo Kotilieden Facebook-sivuilla.

Vanhan ajan makaronilaatikkoa on syöty karjalanpaistin kanssa ja näyttävänä ruokana pidoissa. Makaronia pidettiin ylellisenä herkkuna, ja jossain kodeissa oli hienoa tarjota makaronia perunan sijaan. Toisissa kodeissa makaronilaatikkoa sekoitettiin ylijääneeseen karjalanpaistin liemeen. Liha oli viiikonloppu- ja juhlaruokaa, eikä sitä ollut tarjolla arkisin.

Liha-makaronilaatikko on kotiruokien suosikki

Pastakulttuurin valloittaessa Pohjolan ja elintason noustessa syntyi myös kätevä kotiruoka liha-makaronilaatikko. Vanhan ajan makaronilaatikkoon yhdistettiin jauhelihaa, jolloin siinä yhdistyi kätevästi ruokaympyrän proteiinit ja hiilihydraatit.

Liha-makaronilaatikon oikeaopppisesta valmistustavasta voisi kiistellä loputtomiin. Se on kotiruoka, jonka jokainen osaa valmistaa vaikka unissaan, ja se on varmasti myös uuniruokien muunnelluin.

Liha-makaronilaatikko tehdään perinteisesti munamaitoon. Joskus mukaan laitetaan juustoraastetta. Toiset ovat vaihtaneet maidon lihaliemeen, eivätkä keitä makaroneja etukäteen. Silloin liha-makaronilaatikko kypsyy napakammaksi. Etukäteen keitetyt makaronit menevät uunikypsennyksessä erittäin pehmeiksi.

Lue myös: Seura: Isän pikajuna -blogin mulukkuemännän makaronilaatikko

Paahdettu myskikurpitsa on maultaan ihastuttava, aavistuksen makea ja sen voi halutessaan paahtaa vaikka kuorineen. Se onkin parasta, sillä kurpitsan kuoriminen on vähän ärsyttävää hommaa. 

Lue myös: Parhaat kurpitsareseptit – näihin sesongin herkkuihin jäät koukkuun!

Myskikurpitsa kypsyy vaivatta uunissa ja saa samalla ihanan, makeahkon aromin. Jos olet fetajuuston ystävä, lisää sitä kurpitsan kaveriksi. Kuva: Ari Heinonen

Tukeva veitsi ja kuuma uuni

Myskikurpitsan paahtamisessa haastavin vaihe on kurpitsan leikkaaminen. Sitä varten tarvitset tukevan veitsen ja leikkuulaudan. Loppu sujuukin leikiten. Jos kurpitsa kuitenkin tuntuu liian kovalta halkaistavaksi, käytä kurpitsaa hetki mikroaaltouunissa.

Kun kurpitsa on palasina, lorauta niille ronskisti öljyä. Myöskään suolan kanssa ei kannata nuukailla. Öljy takaa, ettei kurpitsa pala. Suola vaikuttaa sekä makuun että rakenteeseen. Muitakin mausteita voi lisätä. Paahdetun myskikurpitsan kelpo makupareja ovat esimerkiksi chili, yrtit ja savupaprika.

Varmista, että öljy ja mausteet levittyvät palojen pintaan tasaisesti. Pöyhi ne esimerkiksi käsin sekaisin erillisessä kulhossa tai suoraan uuninpellillä. 

Levitä kurpitsapalat uuninpellille väljästi yhteen kerrokseen niin, että mahdollisimman moni niistä on kosketuksissa uuninpellin kanssa. Näin saat niistä parhaita: pinnalta aavistuksen rapeutuneita, sisältä herkullisen pehmeitä. Jos pellillä on tunkua, käytä suosiolla kahta peltiä. Uuni saa olla kuuma, noin 200-225 asteinen. Jos käytät kiertoilmaa, laske lämpöä 20 astetta.

Surauta paahdetut kurpitsat sopaksi, kokoa salaatiksi 

Paahdetut kurpitsapalat sopivat lisukkeeksi vaikka sellaisenaan. Halutessaan voit viimeistellä ne mausteöljyllä tai tarjota suolaisen juuston, kuten fetan tai vuohenjuuston kanssa. Paahdettu kurpitsasalaatti tuo sekin värikkään lisän ruokapöytään. Za’atarilla maustettu lämmin ja ruokaisa salaatti tarjoillaan appelsiini-tahinikastikkeen kera.

Ja risottoonkin myskikurpitsasta on. Paahdettu kurpitsa tuo risottoon makua ja kauniin keltaisen värin. Kurpitsarisoton maun viimeistelevät nokare voita, tilkka kuohukermaa ja reilu kourallinen parmesaanijuustoraastetta.

Kokeile myös surauttaa paahdetut kurpitsalohkot samettiseksi kurpitsakeitoksi, hurmaavaksi kurpitsatahnaksi tai käytä sosetta vaikka leivontaan. Paahdettu ja soseutettu myskikurpitsa sopii niin suolaisten pasteijoiden kuin makean kurpitsapiirakankin täytteeksi.

Kurpitsa muuttuu uunissa herkullisen makeaksi. Paahdettu kurpitsa tuo makua ja kauniin keltaisen värin risottoon. Kuva: Pekka Holmström

Paahdetun kurpitsan siemenet talteen

Muista hyödyntää myös kurpitsan siemenet. Huuhtele siemenet huolella ja irrota rihmat. Kaada siemenet pyyheliinalle ja hankaa niitä kuivaksi. Näin irtoavat viimeisetkin kurpitsanrippeet. Pyörittele siemenet öljyssä ja levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Suolaa siemenet sormisuolalla. Paahda siemeniä 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes siemenet paahtuvat ja rapeutuvat.

Paahdetut kurpitsansiemenet ovat ihania naposteltavia vaikka sellaisenaan, mutta sopivat hyvin myös kurpitsakeiton päälle tai salaattien sekaan.

Veteen sekoitetuista kikhernejauhoista valmistuu seos, joka kypsennettynä muistuttaa hämmentävän paljon munakasta. Myös vaivattomuutensa ja käyttötapansa ansioista vegaaninen kikhernemunakas on melkein kuin oikea munakas, vaikkei kananmunia ole nähnytkään.

Lue myös: Kikherne x 10: Kokkaa curry, hummus, falafelit, hyödynnä myös säilöntäliemi!

Kikhernejauhot – mitä ne ovat?

Kikhernejauhot ovat sitä mitä nimikin sanoo: hienoksi jauhettua kikhernettä. Niitä löytyy ekokaupoista sekä hyvin varustetuista ruokakaupoista yleensä jauho-osastolta. Etsi nimellä gramjauho, besanjauho tai kikhernejauho, ne kaikki tarkoittavat samaa. Piipahda myös etnisiin kauppoihin, joista ison pussin kikhernejauhoja saa muutaman euron hintaan – siis huomattavasti edullisemmin kuin perusmarketeista. 

Kikhernejauhot sisältävät runsaasti sekä proteiinia että kuituja, joten ne pitävät nälän hyvin loitolla. Kaiken lisäksi ne säilyvät pitkään, joten kun kikhernejauhoja pitää kaapissa varalla, on moni ruokapulma sillä ratkaistu.

Kikhernejauhot toimivat paitsi vegaanisessa munakkaassa, myös pihvi- ja pyörykkätaikinoissa sitojana kananmunan sijaan ja niistä tulee myös oivat viljattomat sekä huikean proteiinipitoiset pinaattiletut.

Runsaasti proteiinia ja kuitua sisältävistä kikhernejauhoista syntyy lettu, joka muistuttaa hämmentävän paljon perinteistä munakasta. Kuva: iStock

Paista vegaaninen kikhernemunakas pannulla tai kypsennä uunissa

Kikhernemunakkaaseen tarvitaan kikhernejauhoja ja vettä suunnilleen samassa suhteessa. Koostumusta voi vaihdella nesteen ja jauhojen suhteella. Kun lisäät nestettä hieman enemmän, saat ohuempia ja rapeampia lettuja, jotka sopivat paremmin täytettäviksi. Yhtä annosta varten kannattaa varata 1 dl kikhernejauhoja.

Kikhernejauhot sitovat hyvin nestettä ja kun taikinan antaa tovin turvota, pysyy massa hyvin koossa paistettaessa. Kun paistoöljyn määrässä ei turhia säästele, kikhernemunakas irtoaa hyvin pannusta. 

Mausteita voi lisätä maun mukaan, mutta maustamatta vegaanista munakasta ei kannata jättää. Kikhernemunakkaan makumaailmaan sopivat erityisen hyvin intialaiset mausteet, kuten kurkuma, inkivääri ja juustokumina, mutta yhtä hyvin vaikkapa sipuli- sekä paprikajauhe, suolaa ja pippuria unohtamatta.

Mikäli haluat vegaanisen kikhernemunakkaasi maistuvan kananmunalta, kannattaa se maustaa tavallisen suolan sijaan mustalla suolalla eli kala namakilla, jonka maku muistuttaa erehdyttävästi keitettyä kanamunaa. Kala namak -suolaa löydät eko- ja vegaaniruokakaupoista.

Täytä kikhernemunakas maun mukaan

Kikhernemunakkaan voi toki syödä vaikka sellaisenaan, mutta täytteiden ja höysteiden avulla se taipuu kokonaiseksi ateriaksi. 

Täytteeksi sopivat samat höysteet kuin perinteiseenkin munakkaaseen. Tyhjennä kikhernemunakasta varten jääkaappisi tähteistä tai valitse höysteet mieliteon mukaan. Erilaisista kasviksista syntyy raikas ja aavistuksen kevyempi ateria, tofusta ja avokadosta astetta tuhdimpi ruoka. 

Katso myös Anna.fi/Ruoka: Täysjyväspagetti vai kikhernepasta – onko terveyden kannalta väliä, kumman valitsee? Ravitsemustutkija vastaa

Karjalanpiirakalla ja riisipiirakalla on pieni mutta selkeä ero, jopa EU:n mielestä. Karjalanpiirakan taikinasta yli puolet pitää olla ruista, jotta se täyttää aidon karjalanpiirakan määritelmän. Lisäksi aidot karjalanpiirakat pitää leipoa rekisteröidyn valmistusmenetelmän mukaan.

Lue myös: Riisipiirakkatesti: Testasimme paistopisteiden piirakat – katso testivoittaja!

Karjalanpiirakka nauttii EU:n nimisuojaa, riisipiirakka ei

Karjalanpiirakka kuuluu EU:n nimisuojajärjestelmässä luokkaan Aito perinteinen tuote. Nimisuoja tuli voimaan vuonna 2013. Jos piirakka ei täytä vaatimuksia, siitä voidaan käyttää esimerkiksi nimeä riisipiirakka.

Aito perinteinen tuote (APT) -suojaus tarkoittaa, että karjalanpiirakkaa voidaan valmistaa missä tahansa EU:n alueella, mutta tuote on valmistettava rekisteröidyn valmistusmenetelmän ja ainesosaluettelon mukaisesti.

Euroopan komissio hyväksyi vuodenvaihteessa suomalaisten jättämän muutoshakemuksen. Jatkossa karjalanpiirakka voi olla myös laktoositon, kun karjalanpiirakan hyväksyttyjen ainesosien joukkoon luetaan laktoositon maitojuoma ja maitojauhe sekä perunahiutaleet. Myös suolan käyttö täytteessä on erikseen mainittu.

Karjalanpiirakan lisäksi sahti ja kalakukko ovat saaneet Aito perinteinen tuote -suojauksen.

Lue myös: Karjalanpiirakat todella helposti – vain 4 vaihetta ja onnistut varmasti!

Näin tunnistat aidon karjalanpiirakan

Karjalanpiirakan hyväksytyt ainesosat ja valmistusmenetelmät on kuvattu Euroopan komission sivuilta löytyvässä asiakirjassa.

• Karjalanpiirakka on avoin, matala, pieni suolainen piiras, johon kuuluu ohut kuori ja sydän eli täyte. Kuoren osuus on tavallisesti yksi kolmasosa tuotteen määrästä ja täytteen osuus kaksi kolmasosaa.
• Karjalanpiirakan koko on tavallisesti 7–20 cm. Muodoltaan piirakat ovat pääasiassa soikeita mutta ne voivat olla myös pyöreähköjä.
• Täyte on yleensä ohra- tai riisisuurimoista keitettyä puuroa tai perunasosetta. Voidaan käyttää myös keitettyjä, survottuja kasviksia. Kuoritaikinaan laitetaan vettä, suolaa ja ruis- tai vehnäjauhoja.
• Karjalanpiirakan perinteisen valmistusmenetelmän määräävänä tekijänä on kuoritaikinan kauliminen mahdollisimman ohueksi. Piirakanpohjat ovat halkaisijaltaan 10–24 cm:n suuruisia, täyte levitetään pohjien päälle 1–2 cm:n etäisyydelle reunoista ja reunat käännetään rypyttäen täytteen päälle niin, että piirakka jää keskeltä avoimeksi.
• Piirakat paistetaan uunissa korkeassa, 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia. Nopea paisto ja korkea lämpötila ovat oleellisia tuotteen mehevyyden säilyttämiseksi.
• Paistetut piirakat voidellaan usein heti paiston jälkeen tai lämmitettäessä. Voiteluun käytetään voita, öljyä tai vesimaitoseosta tai vesi-maitojuomaseosta, joskus myös kananmunaa.

Lähde: Ruokavirasto

Kermaperunat valmistuvat helpoimmillaan vain neljästä raaka-aineesta: perunaviipaleista, suolasta, pippurista ja kermasta. Makua voi muunnella helposti mausteiden ja höysteiden avulla mieleisekseen.

Lue myös: Pelastetaan peruna! 8 hyvää syytä syödä perunaa ja 7 parasta reseptiä

Lajikkeella ja kermalla on väliä

Kermaperunoihin sopivat kaikki perunalajikkeet. Tosin lopputulos vaihtelee sen mukaan, käytätkö kiinteitä, jauhoisia tai muita perunalajikkeita. 

Usein parhaana valintana kermaperunoihin pidetään keltaisella koodivärillä merkittyjä yleisperunoita, joissa tärkkelystä on juuri sopivasti saostamaan kermainen liemi, mutta perunat säilyvät kypsyessään kuitenkin riittävän kiinteinä. Jos haluat pottujen olevan irtonaisia ja napakoita, valitse vihreällä värikoodilla merkitty kiinteä lajike. Pehmeimmät kermaperunat valmistuvat jauhoisista punaisella koodilla merkityistä lajikkeista. 

Varhaisperunoista kermaperunoita ei kannata valmistaa, sillä niiden soluseinät eivät pehmene ja perunat tuppaavat jäämään ikävän koviksi.

Lue myös: Asiantuntija suosittelee: Mikä perunalajike muusiin, mikä keittoon?

Perunalajikkeen lisäksi myös kerman laadulla on merkitystä. Kuohukerma tuo perunavuokaan herkullista ja täyteläistä makua, mutta säilyy myös pitkän haudutuksen ajan juoksettumatta. Voit valita kermaksi oman suosikkisi, kun varmistat, että valitsemasi kerma kestää pitkän uunikuumennuksen. Maustetut kermat ovat hauska vaihtoehto. Niillä saa perunoihin esimerkiksi yrttistä, juustoista tai pippurista makua.

Ensin keitetään, sitten haudutetaan

Jos haluat panostaa, esikeitä perunaviipaleita hetki kermassa ja hauduta potut vasta sitten pehmeiksi uunissa. Tällä keinolla perunan tärkkelys irtoaa jo kattilassa ja saostaa kerman niin, että lopputulos on juuri herkullisen sakea ja täyteläinen.

Tee näin: viipaloi perunat ensin kattilaan, lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Anna perunoiden kiehua hissukseen vartin verran koko ajan sekoitellen, jotta kastike ei pala pohjaan. Lisää tarvittaessa kerman määrää. Siirrä kattila liedeltä, kun kerma on hieman saostunut ja perunat aavistuksen pehmenneet.

Kermaperunat voi valmistaa myös kahden padan taktiikalla. Kun perunat esikeittää, irtoava tärkkelys saostaa kerman herkulliseksi. Kuva: iStockphoto

Mausta kermaperunat maun mukaan

Välttämättä kermaperunat eivät kaipaa mausteeksi kuin suolaa ja pippuria, mutta potut kestävät mainiosti ronskimpaakin maustamista. Useimmat yrtit, erityisesti tilli, salvia timjami ja rosmariini ovat perunan hyviä makupareja. Ne voi silputa perunaviipaleiden väliin sellaisenaan. 

Valkosipuliperunat on ehkä tutuin muunnos klassisista kermaperunoista. Valkosipulia voi lisätä perunakerrosten väliin hienonnettuna maun mukaan. Myös erilaiset juustot tuovat herkullista makua kermaperunoihin. Raasta juusto viipalekerrosten väliin tai sulata se jo kattilassa kerman joukkoon. 

Tilkka happoa tekee kermaperunoille terää ja leikkaa kermaperunoiden rasvaisuutta. Esimerkiksi sitruuna sopii kermaperunoihin sekä puristettuna mehuna että raastettuna kuorena. Tyylikästä hapokkuutta kermaperunoihin saa myös tilkalla valkoviiniä.

Makua kermaperunoihin saa paitsi valkosipulilla, myös yrteillä, juustolla tai vaikkapa paahdetulla pekonilla. Kuva: iStockphoto

Kypsennä sopivasti, älä liikaa

Monen mielestä kermaperunoiden paras osuus on rapeaksi paahtunut pinta. Kruunaa se halutessasi juustoraasteella tai mantelilastuilla.  

Lisää rapsakkuutta, makua ja suutuntumaa kermaperunoihin saa sujauttamalla kerrosten väliin paahdettua pekonia, muutaman oliivin tai kapriksia. Muista kuitenkin, että peruna on pääosassa, muut höysteet vain mausteena.

Kermaperunat kypsyvät 200-asteisessa uunissa tunnissa. Jos olet esikeittänyt perunat, on kypsyminen hieman nopeampaa. Kokeile kypsyyttä haarukalla. Kun haarukka uppoaa perunaviipaleiden läpi vaivatta, ruoka on valmis. Älä unohda pottuja uuniin. Liian pitkä kypsennysaika tekee perunoista muhjuisia ja sosemaisia tai pahimmassa tapauksessa koko ruoka kuivahtaa ikävästi.